Näytetään tekstit, joissa on tunniste lentokoneet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lentokoneet. Näytä kaikki tekstit
23.58
Tein hiljattain koneelle vähän isompaa huoltoa, ja konehan piti tyhjentää kaikista tarvikkeista ja tarpeettomista. Samalla tuli katsottua, mitä kaikkea siellä mukana reissuilla nyt kulkeekaan. Koneen dokumentit ym. ovat lentolaukussa (myös kännylaturi, mato-onki ja tulitikut) mutta tällaisia sieltä koneen tavaratilasta löytyi.
Huomioliivit
Vaikka Suomessa en ole kertaakaan törmännyt varsinaiseen vaatimukseen käyttää kenttäalueella huomioliivejä, ovat ne välttämättömät, pakolliset tai ainakin suositellut useilla ulkomaiden kentillä. Liivit eivät paina juuri mitään, koneessa on niitä aina kahdet mukana.
Pyöräkiilat - travel chocks
Tällaiset pikkuiset kiilat ovat söpöt ja yllättävän tehokkaat. Kerran unohdin ne pyöriin eikä kone lähtenyt mihinkään, vaikka kuinka kaasutteli! Seuraavilla kerroilla olen tajunnut heti, mistä on kysymys. Sitomalla kannuspyörän painoon näiden lisäksi, kone pysyy hyvin paikallaan kunhan myrsky ei ole kohtuuton.
Maaruuvit
Nurmikentillä ja reunanurmikoilla aivan mainiot. Nämä voi huoletta unohtaa kiinni koneeseenkin ilman suurta tipahtamisvaaraa. Sitä ei kyllä ole vielä kertaakaan käynyt. Koiratarvikeliikkeistä tai esim. Puuilosta.
Siipisilmukat
RV:n siivissä on tällaiset rinkulat, paitsi jos ne irrottaa. Nämä ovat mukana, jos tarvitsee sitoa kone tiukempaan kiinni maahan.
Suojapeite
Sain koneen mukana muotoon ommellun kankaisen kabiinipeitteen, mutta se ei toimi lainkaan, jos on yhtään kosteaa. Se on käyttökelpoinen lähinnä sisällä hallissa. Ostin Tokmannilta tällaisen vähän kalliimman auton puolipeitteen, jossa on kunnolliset kuminauhat ja joka peittää kunnolla koko ohjaamo-osan. Näyttää pysyvän paikallaankin, kun on vieläkin mukana!
Moottoriaukkojen peitepalaset
Pitot-putken suojus
Nämä suojukset kannattaa pitää tietenkin mukana, ettei tintti pesi pyttyyn eikä muurahainen ryömi pitot-putkeen.
Tankkauslappo
Kaikissa paikoissa ei ole bensahanoja, joten olen pitänyt mukana lappoletkua takaiskuventtiilillä. Metallinen venttiili toimii yleisesti paremmin, mutta kyllä tällä muovisellakin saa bensat valumaan kanisterista tankkeihin. Tämä löytyi Motonetista.
Lasinkirkastussetti
Joskus matkallakin on hyvä putsata ikkunoita ja kuivata siipiä. Tuossa kahvallisessa oli aiemmin kumilasta, jolla sadesiivet sai kuivattua näppärästi. Pitää hankkia jossain vaiheessa ehjä. Räteilläkin kyllä pärjää, Pledge-purkki on lähinnä hifistelyyn jos lasi oikeasti suttaantuu kuolleista eläimistä.
Pelastusliivit
Lentelen sen verran usein tuon kanaalin yli, että pidän pelastusliivejä mukana koneessa aina. Eihän sitä tiedä, milloin joutuu lähtemään Viroon tai Ruotsiin. Nämä ovat Transair.co.uk:n vyölaukkumallit, tilanteen uhatessa läppä auki ja liivi pään yli. Ja täyttöpatruuna laukaistaan vasta koneen ulkopuolella.
Lain vaatimat varasilmät
Yleensä pidän mukana silmälasien lisäksi aurinkolasit vahvuuksilla, mutta ei näistä varalaseista haittaakaan ole.
Varaluurit
Kerran pakkaillessani potkaisin epähuomiossa kuulokkeiden liittimen rikki. Olin yksin liikkeellä, joten suurta haittaa ei ollut, otin vain ne toiset käyttöön. Takaluukussa on nyt kyllä yhdet luurit ihan vaan varalla, vaikka todennäköisyys tarpeelle on aika pieni. Nämä voisi kyllä jättää kotiinkin.
Karttoja!
Sano HEP jos et suunnista GPS:n avulla? AOPA Finland eli www.smll.fi jakoi hiljan näitä karttasarjoja, jotka ovat mukana koneessa. Viron karttakin on, ja pidemmillä matkoilla aina Skydemonista tulostettu reittikartta.
Kumi ja pumppu
Aina ei käy yhtä hyvä tuuri kuin viime kesänä Aeropolen huoltohallin avajaisissa Vesiksellä - rengas puhkesi siinä hallin edessä. Pidän mukana yhtä sisäkumia ja ihan toimivaa Biltema-rengaspumppua. Renkaanvaihto hätätapauksessa kenttäolosuhteissa on todennäköisesti melkoisen haastava ponnistus, mutta ehjä sisäkumi helpottaa sitä merkittävästi.
Muutama työkalu
Nippusiteillä pääsee pitkälle mutta siistimiseen tarvitaan sivuleikkurit. Pari ruuvia, meisseli, papukaijat, puukko ja kiintoavainsatsi riittävät melkein korjaukseen kuin korjaukseen. Rulla lentokoneteippiä on yleensä myös mukana.
Sadetakki ja hanskat
Tällainen hieno Sonera-hikipussi on kulkenut tuhansia kilometrejä koneessa, kevyt kun on. Se pitää siis vettä molempiin suuntiin täydellisesti, mutta pahassa paikassa se auttaisi pysymään lämpimämpänä tai ainakin kuivana. Yhdet työhanskatkin laatikossa on, ettei tule niin isoja haavoja.
Aeroshell 15W50
Yksi purkki öljyä ja pahvinen suppilo on hyvä olla varalta. Kone ei kyllä syö öljyä riittävästi, että tuota tarvitsisi matkan varrella lisäillä. No varalla kuitenkin.
Radioluuriadapteri
Koneessa on kiinteästi vain yksi radio, ja yleensä pidän käsiradiota mukana varsinkin ilmailutapahtumissa. Tällä adapterilla sen saa tarvittaessa kiinni luureihin ja käyttöön vararadioksi. En ole vielä tarvinnut.
Oksennuspussi
Kävin kerran jossain rokotuksessa tms. sairaalassa, ja lykkäsivät sieltä mukaan tällaisen mainion oksennuspussin. Olen pitänyt sitä koneessa piilossa mukana, jos joskus kyytiläinen haluaisi sellaista käyttää. Tämä kyllä alkaa olla jo aika vanha, mutta olisi varmasti paljon toimivampi kuin tavallinen muovipussi.
Esittelytaulu
Varsinkin ilmailutapahtumissa on mukava pitää mukana koneen lyhyttä esittelytaulua. Tämä laminoitu versio alkaa olla aika huonossa kunnossa ja kaipaa muutenkin päivitystä. Voisi vaikka kirjoittaa sen myös englanniksi. Tärkeä varuste joka tapauksessa!
Lentokenttä
Tätähän ei voi pitää mukanaan, siitä pitää pitää vain huolta. Lentoretkillä olen päässyt tutustumaan moniin mielenkiintoisiin lentokenttiin eri maissa. Toivottavasti Helsinkiinkin pääsee tulevaisuudessakin vielä lentäen.
0.45
Koneeni mittaristo on aina toiminut höyryllä. Pidän vanhoista kunnon mittareista, sopivat hyvin kokonaisuuteen ja yleensä toimivat hyvin.
Keinohorisontti on kuitenkin ollut sähköinen Allen, kunnon gyrolaite. Niitä myydään edelleen hyvään hintaan - https://sarasotaavionics.com/avionics/rca26ak
Horisontti oli kuitenkin aika vanha ja olin aistivinani siinä pientä ryömintää pidemmillä lennoilla. Resetointi toimi hyvin, mutta jossain vaiheessa aloin katsella uusia vaihtoehtoja: yhdistelmiä, joissa olisi mukana myös suuntahyrrä - sitä kun koneessani ei ollut.
Vaihtoehtoja on yllättävän paljon. Pelkkiä keinohorisontteja löytyy edullisesti vaikka kuinka - https://www.gps.co.uk/avionics/aircraft-instruments/horizon-gyros/c-1-86-96-229/
Siirryin kuitenkin aika pian katselemaan EFIS-kokonaisuuksia. Suosituin ja todennäköisesti "paras" (millä mittarilla?) on Garmin G5. Siitä löytyy sekä experimental- että tyyppihyväksytty versio, normaalilla 100% hintaerolla. Huikeita laitteita, joilla voi ohjata jopa automaattiohjausta!
Halvemmalla parempi?
Aika pian kiinnitin huomiota Avmapin Ultra EFIS -laitteeseen. Hinta oli hieman halvempi kuin Garminin ja ominaisuuksia jopa enemmän. Laite on hyväksytty Englannissa sähköiseksi backupiksi kevyisiin koneisiin mutta on siis tyyppihyväksymätön.
Avmapissa on nämä mittarit:
- keinohorisontti (kallistus, nousukulma, suunta)
- ilmanopeus
- korkeus
- variometri
- tuulensuunnan osoitin
- kuula
- HSI + lentosuunnan osoitin
Laite painaa 230 grammaa ja menee normaaliin 80 mm reikään. Siinä on 3-akselinen gyro sekä kiihtyvyysmittari & magnetometri. Laite kestää +-8G ja sen roll rate on riittävä - 1600 astetta sekunnissa. Nopeusmittari toimii 10 - 215 solmua ja korkeusmittari -1000 - 40 000 jalkaa.
Etupaneelissa on Mikro-SD-paikka, josta saa jotain dataa ulos. En ole vielä opetellut sitä käyttämään
Paketissa tulee mukana GPS-antenni kaapeleineen (Avmapissa on sisäänrakennettu GPS), asennustarvikkeet ja tyhjä SD-kortti. Laitteessa on sisällä Jeppesen-tietokanta (APT, VOR, NDB) ja tietenkin (senhetkisen rasituksen) G-mittari. Eiköhän tuo riitä?
Ostin sitten sen
Tilasin laitteen Mendelssohnilta, joka näyttää vieläkin myyvän sitä edullisesti Brexit-hinnoilla. Pakettihan saapui ajallaan ja oli hieno!
Mallailin Avmapia kojetauluun, ja hyvinhän se siihen näytti sopivan vanhan keinohorisontin tilalle.
Asennukseen tarvittavat liittimet ja putket löytyivät lopulta Ronemalta mallien mukaan. Liittimet tosin olivat metallisia eivätkä muovisia, sitä parempi.
Asennuksessa jännittävin kohta oli tietenkin paineputkissa - tulisiko niistä ilmatiiviitä. Hyvillä liittimillä ja laadukkailla putkilla mitään ongelmia ei tullut. Vanha gyron sähköjohto oli suoraan sopiva, veihän tämä laite paljon vähemmän virtaakin kuin vanha. Kaikenkaikkiaan asennus oli pala kakkua.
Avmap edellyttää tietenkin perusasetusten ja kalibroinnin tekemisen. Rajanopeudet oli helppo määrittää ja värit tulivat nopeusmittariin. Käytin tässä ALEKSI-kalibrointia, sukunimeltään Pöytäkangas (kiitos!)
Ilman suuntakalibrointia magneettikompassi ei toimi, sen tein myöhemmin erikseen. Kaikki nämä olivat kuitenkin ihan yksinkertaisia ja tehtävissä tämän manuaalin mukaan.
Koelennolle
Avmap on nyt ollut paikallaan muutaman kuukauden ja toimii hyvin. Rollrate tosiaan on riittävä, näyttö on valoisa (säädettävissä) ja merkinnät terävät. HSI näyttää toimivan myös, mutta en ole vielä ehtinyt sitäkään opetella.
Näyttää suoraan...
Lopputulema?
- edullinen
- helppo asennus
- toimii
- tarkka
- selkeä
Käytössä ei ole ollut ongelmia lukuunottamatta paria kertaa, kun GPS-signaalia ei ole heti saatu. Antenni on kojetaulun päällä. QNH-säätö on tosi simppeli (väännät vaan nappulaa ja QNH säätyy, painamalla se asetetaan kohdalleen).
Sellainen se!
22.31
Vaimollani on ollut onni syntyä ilmailuperheeseen. Hänen isänsä teki pitkän uran lentäjänä Ilmavoimissa ja Finnairilla. Marika pääsikin nuorena matkaamaan paljon sekä perheen kanssa että yksin pitkin maapallon eri puolia. Pienkoneeseen hän ei ollut koskaan päässyt, vaikka isä oli lennonopettajanakin. Ei vaan ollut sattunut osumaan sellaista ajankohtaa.
Jostain syystä lentäminen alkoi kuitenkin hiljalleen pelottaa. Alumiiniputkilon sisään kantautuvat kolinat, surinat, äänet ja ilmassa ollessa yllättävät heilahtelut alkoivat hiljalleen kammottaa. Koneessahan matkustaja ei voi mitenkään vaikuttaa kohtaloonsa. Asiaa pahentaa se, ettei ohjaamoon näy eikä voi yhtään tietää, mitä siellä tehdään tai mitä tapahtuu.
Perillekin näköjään päästiin. Kuva on 70-luvulta.
Minä taas olen harrastanut nuorena purjelentoa (1981 alkaen). Kun muutimme aikanaan Tapanilaan, Malmin lentoaseman läheisyyteen, kävimme satunnaisesti lasten kanssa kentän kuppilassa istuskelemassa. Siitä alkoi toistakymmentä vuotta kestänyt hivuttautuminen kohti porttia, joka johti lopulta myös vuonna 2009 moottorilentämiseen. Reittikoneillakin olen lentänyt työmatkoja välillä kulta- ja hopeakorteillakin niin, etten ole osannut pelätä niitäkään.
Oma lentokone
Ilmailun sietämätön keveys hiipi tuntoihini lopulta niin syvälle, että hankimme oman lentokoneen, vaikka sillä ei lisäkseni kukaan muu lentänytkään - lapset nyt käväisivät kyydissä mutta se siitä. Vaikka suurin osa lentämisestä onkin vapaa-ajanmatkailua, ovat työmatkat lähimaissa nopeutuneet ja helpottuneet. Koneemme RV-6 taas on niin järkyttävän mukava, että vuosittaiset lentomäärät ovat nousseet melkoisiksi.
Miten tästä saisi yhteistä aikaa?
Lentoretkillä ja muuten matkoilla erikseen oleminen on ajan mittaan tylsää eikä ainakaan edistä avio-onnea. Keskustelimme silloin tällöin siitä, lähtisikö Marika mukaan, mutta pelko oli liian iso. Lentopelon syitä on vaikea, jos ei mahdoton selittää: se nyt vain pelottaa. Siksi kaikenlainen vakuuttelu lentämisen turvallisuudesta ja pelon turhuudesta on turhaa, todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Keskustelimme kuitenkin silloin tällöin pienkoneista ja lentoretkistä.
Kesä 2018 oli erityisen hieno
Kesä 2018 oli säiden ja ajankäytön kannalta erinomainen lentomatkailuun. Olin itse lopettanut työt maaliskuun puolivälissä, joten keväällä retkeilin yksin mm. Virossa, Latviassa ja kauimpana Göteborgissa.
Heinäkuun alussa sovimme appivanhempien kanssa viikonloppureissun Pärnuun ihan vain oleskelemaan. Appi-Matti oli saanut pitkään vaivanneet jalkansa kuntoon, joten päädyimme lähtemään hänen kanssaan retkelle lentäen, kun vaimot tulisivat vähän myöhemmin laiva-bussi-yhdistelmällä lomailemaan.
Matka-ajan ero on merkittävä
Lähdimme paluumatkalle Pärnusta samaan aikaan, naiset bussilla ja me miehet lentäen. Vähän reilun puolen tunnin päästä olimme jo Suomenlahdella, ja lähetin kuvan vaimojen Viking Linesta. Se oli vielä matkalla Tallinnaan.
Asiaa vielä selkeyttäkseni lähetin saapumiskuvan Malmiltakin. Naiset olivat vielä puolivälissä Pärnun ja Tallinnan välillä, kun me olimme jo laskeutuneet.
Myöhemmin Marika kertoi, että tämä oli yksi selvä syy lähteä pienkoneessa ilmaan peloista huolimatta. Matka-aikojen ero on niin merkittävän suuri.
Kuhmossa kaikki on toisin - Fly In rohkaisi
Kuhmon perinteinen Fly In järjestettiin heinäkuussa, ja Marika oli ensimmäistä kertaa mukana paikan päällä - vielä tosin juna-bussimatkaillen. Kentällä oli paljon lentäjiä, iltaisin oli mukavia juttuja, meininki oli rento ja sää erinomainen.
Olimme jutelleet yhdessä lentämisestä pariin otteeseen fly inin aikana. Olin saanut jo yhden hieman pelokkaan pikkupojan lauantaina ilmaan, vaikka hän vähän alkoikin arastella katsojien huimasta vakuuttelusta, miten turvallista lentäminen on. Lopulta kabiinin kiinnilaiton jälkeen hänkin rauhoittui ja ilmaan päästyämme suorastaan innostui asiasta.
Jossain vaiheessa lauantai-iltana tyyntä järveä katsellessa Marika lopulta lipsautti, että jos sunnuntaina on yhtä tyyni ilma, voisi hän ehkä mahdollisesti harkita kyytiin lähtemisen arvioinnin suunnittelua. Vähän epävarmaa, mutta kuitenkin
Sunnuntailennolle
Sunnuntaina fly in -väki lähti matkoihinsa hiljalleen. Kenttä tyhjeni ja hiljeni. Lopulta paikalla ei enää ollut kuin pari juniori-ilmailijaa ja me. Totesin, että nyt on aika.
Junnut ovat tietenkin aina valmiita lähtemään ilmaan ja Marika yritti tyrkyttää heitä kyytiin. Heille on oma aikansa, vaimo on tietenkin tärkein. Lopulta sovimme, että lähdetään kokeilemaan, miltä ohjaamo tuntuu.
Asettauduimme hiljaisella kentällä kaikessa rauhassa paikalleen. Kiinnitimme turvavyöt, kävimme läpi laitteet ja mittarit. Näytin, miten ohjaan konetta ja mihin ohjainten pitää päästä esteettä.
Sen jälkeen kävin läpi sen, miten edettäisiin. Ensin rullataan kiitotien toiseen päähän niin, että ohjaamon tärinä ja äänet tulevat selkeiksi. Sen jälkeen päätetään, lähdetäänkö ilmaan vai ei.
Päästyämme koekäyttöpaikalle juttelimme vielä hetken siitä, miltä ohjaamo tuntui - kaikk ok, näkyvyys on hyvä ja Zulujen aktiivivaimennus peittää äänet. Kävimme siis läpi seuraavat toimet: teen koekäytön, sen jälkeen lähdemme nousukiitoon ja nousemme suoraan eteenpäin rauhallisesti. Jos alkaa tuntua pahalta tai paniikilta, palaamme välittömästi kentälle eli lennämme niin lähellä, että laskeutumaan pääsee vähintään minuutissa. Kerroin myös, että ilmassa saattaa olla pientä termiikkiä kuuman päivän lopuilla, mutta koneen heilahtelu ei ole vaarallista.
Tämä ja yleisön poissaolo rauhoittivat niin, että sain lähtöluvan. En tiedä, kumpaa siinä vaiheessa jännitti enemmän, mutta nousu oli täysin normaali.
Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Nousin aivan suoraan kohti länttä, en halunnut kallistaa konetta heti alkuun. Lopulta saavutimme sopivan korkeuden n. 1000 jalkaa maasta. Kerroin, että alan nyt kaartaa hiljalleen kohti Kuhmon keskustaa.
Kaarto sujui hyvin. Keskustaa lähestyessä oli pienenpientä termiikkiä, mutta se ei tuntunutkaan pahalta. Jutella ei pahemmin tarvinnut, kaikki keskittyminen oli tuntemusten sulattelussa. Hiljalleen kuitenkin Marikan olo alkoi rentoutua, ja katsoimme hieman paikkakuntaa.
Lento ei ollut pitkä, 16 minuuttia. Nousimme ilmaan klo 18.04 mikä oli aikana erinomainen: tyyntä, helle oli tappanut kelin eikä enää ollut niin kuumaakaan. Lento meni hyvin, ei tullut paha olo eikä pelko noussut pahasti pintaan. Laskeuduimme 18.20 ja lasku oli tähän mennessä lentourani pehmein ja paras. Aivan mainio kokemus kokonaisuutena!
Yhteenvetona siis:
- rauhallinen valmistautuminen ajoissa, ei kiirettä
- hyvä sää
- mahdollisuus palata heti maahan jos tuntuu siltä
- käydään läpi, mitä koneessa tapahtuu nousun, lennon ja laskun aikana
- ei kallistella pahasti
- ei mennä liian korkealle
Kuhmon lentokentän lentokonehalli
Lentopelkoa hälvensi paljon se, että koko ajan näkyi, mitä tapahtuu ja mitä lentäjä tekee. Heilahdukset ja kolinat olivatkin ymmärrettäviä. Tieto hälventää tuskaa.
Mitäs sitten tapahtui
Aloimme ensilennon jälkeen käydä ilmassa aika usein. Pelko pieneni lento lennolta. Vähänkin pidempi tauko on pahasta. Koostin tähän mitä kaikkea loppukesän aikana teimme.
Valokuvia Helsingin edustalta
Savikossa pyörähtämässä
Päivälentojakin
Hangon kenttä on vähän sivussa, joo
Lentelytunnelma rentoutui koko ajan
Pidempiäkin matkoja päästiin tekemään. Suomessa on kenttiä mukavasti pysähdyksiä varten. Ensimmäinen pidempi keikka vei syyskuussa pohjoiseen.
Vanhempani rakensivat mökin Lentua-järven rannalle vuonna 1975, mutta se on ollut käytännössä saavuttamaton 8 tunnin ajomatkan takia. Lentäen matka kestää alle 2 tuntia, joten mökille saattaa tulla enemmänkin käyttöä.
Mökkirantaa - täällä on rauhallista.
:)
Syksyisempiä auringonlaskuja katsomassa
Kesän mittaan ehdottelin muutaman kerran retkeä Viroon, lentäähän Rakvereen alle puoli tuntia Malmilta. Lopulta lähdimme kuitenkin DA40:llä Pehun kyytiin käymään Tallinnassa. Kone on vakaa ja moderni, joten tämä kokemus helpotti meripelkoa. Ensi kesänä sitten itsekin.
Syksyllä tarvitaan jo pipo - kabiinissa on lämmitys, heikko sellainen
Forssassa syysretkellä
Yhteiset retket ovat olleet aivan erityisiä. Lentokenttätutut alkavat tulla nyt yhteisiksi. Ei ole kiire kotiinkaan kun koti on mukana. On paljon mukavampaa retkeillä ja mennä vaikkapa syömään johonkin uuteen paikkaan, kuten Hangossa teimme. Uusia kokemuksia tulee paljon puolin ja toisin.
Lentopelko pysyy poissa tarpeeksi säännöllisellä ja tiheällä lentämisellä, mutta pienkone ei auta täysin liikennekoneeseen. Isoissa koneissa on edelleen outoja ääniä, selittämättömiä heilahduksia, outoja liikkeitä - eikä pilotteja näe.
Tässä vielä lyhyt video yhdestä syyskuun iltalennosta. Maisemat auttavat kyllä lieventämään sitä pelkoakin paljon ja toivottavasti näistä kokemuksistakin on apua. Ilmailu on ihanaa!