23.52
Purtsikan ohjaamo on mukavan yksinkertainen
Purjelentäjä pääsee joka kevät nauttimaan lennonopettaja seurasta. Pitkän tauon jälkeen kevättarkastuslento onkin hyvinkin paikallaan. Tänään satuin onnekkaasti osumaan kentälle yhtäaikaa opettajan, vinttaajan ja 2-paikkaisen koneen kanssa.
Suosittelen vintturinousua. Se on mielenkiintoinen kokemus.
Purjelentokausi alkaa yleensä huhtikuun tienoilla ja tänään olikin lennetty useita monituntisia lentoja. Sä olikin mitä mainioin ja vielä viiden aikoihin löysimme tarkkarilla muutaman pienen noston.
Muutama opettajan hyvä huomio ohjauskäsialasta ja onnistunut lasku riittivät tällä kertaa avamaan purtsikkakauden.
Touhua ja tohinaa
Mopumme Grob G109B:kin oli hiipinyt talviluolastaan huoltojen kautta käyttöön. Kävin verestämässä syksyn taitoja lyhyellä harjoituslennolla ja muutamalla läpärillä. On se vaan mukava kone lentää!
Ultratiimaa tulee jatkuvasti, koska Malmin kenttä on tuossa kilsan päässä. Moottoripurjekone on luonteeltaan hyvin erilainen - nimensä mukaan: Touring Motor Glider! Matkakone vailla vertaa. Purjelentoonhan taas on vaikea verrata mitään, kun se on parempaa kuin suurin osa muista asioista maailmassa. Ilmailu on riemukasta!
MILK-Ikarus oli myös käytössä Hyvinkäällä
'20.44
Monday was a no-fly day for most of us - a few had a nice evening surprise at Gourdon when the conditions calmed down. During the day we visited St.-Paul.
But Tuesday - that was a day to remember. We climbed up our home slopes at Gréolieres, and all got into the air without incident. Again, like Sunday, thermals everywhere, but a fraction more difficult. Soon conditions at the landing-field (and in the air too) began to get too rough - at least for beginners like myself - and our vigilant instructors ordered us down in good time. Over half an hour in the air! Unfortunately I blotted my copybook by not keeping a good lookout in the air - very dangerous both for oneself and for other pilots. For this I received - deservedly - a right rollicking, which immediately resulted in "better behaviour" on subsequent flights.
During the afternoon we visited Antibes, on the coast, and had a pleasant few hours in the old town. Then back to Gourdon, where I had had my scary take-off on Sunday. This time I found myself properly in the driver's seat, rising and rising after take-off into the company of the faithful, so to speak. The evening was clear and the view to the coast magnificent. At the southern end of the ridge is a weather radar at the highest point, and little by little, cruising back and forth along the craggy ridge, we rose to that level, before it was time to reluctantly descend to the landing field that now looked so small (the pic shows the L-shaped field). On the way down the air was still rising in places, even though the whole ridge was in shadow. The message from the landing place was that the wind had changed to light westerly, which meant landing from an unaccustomed direction: the good thing was that the landing would be uphill instead of downhill. Thanks to the helpful advice from the instructor at the field, the approach and landing turned out well. 35 minutes in the air. A wonderful day's flying, and a birthday to remember!
20.34
First to relieve the minds of those wondering if their worst fears have come true: these words are not being written from beyond the grave - or even from a hospital bed: I'm still in one piece, alive and kicking.Saturday was just arrival day: looking at the village, doing a bit of ground handling practice, having an excellent evening meal together and dropping into bed exhausted - most people had had an early start to the day with the flight departing from Helsinki at 06.40.
But Sunday: what a day! The take-off point on "our " mountain is about a 45 min uphill walk from the village. As our packs weigh in excess of 13 kg, and the climb is well over 200m up a rough track, you can imagine what a refreshing start to the day this makes - although on this occasion three of the group (yes, your "ancient" among them) managed to hitch a lift on a pickup truck with a local French pg. pilot!
And then the tension mounts as we await the magic moment to take to the air: who will be first, show the way? Being the least experienced has its compensations - I wasn't expected to rush forward. Soon our first team pilot "took the plunge" and, much relieved at his success, we soon followed him in quick succession. The flight would be my first lauch from a hill - and some hill! But it turned out surprisingly well - the conditions were perfect, and we all got lift from the hill, and more interestingly, thermals. My first thermal flight in a paraglider - unbelievably satisfying. All too soon our watchful instructors thought it best to call us in to land before landing conditions became too rough. Down we went in single file, one after the other to the landing field beside the village, final turn over the school, into wind, nice round out with brakes and plomp! safely down again. Almost half an hour in the air.
For the afternoon we drove to the big hill above the delightful little village of Gourdon. This was quite different from the morning: the wind at take-off was brisker and the landing field was more demanding, especially its smaller size and L-shape! My take-off was startling and alarming both to me and our watching group - but my good angel must have had his eye on me, and soon the flight continued normally - the landing wasn't perfect, but I had some field left when I'd come to a grinding halt. Not the same feeling of achievement as the morning, but many valuable lessons learnt. Then home to Gréolières to another good meal and bed. (Photo is of our terrace at Gîte du Cheiron,where we are staying.)
11.51
Tarkastin lauantaina muutaman Etelä-Suomen korpikentän. Yhteenvetona - hyvältä näyttää! 75% kentistä näytti olevan käyttökunnossa.
Olin varannut koneen jo viikkoja sitten Pohjanmaan keikkaa varten katsomaan isän lentopalloturnausta. Ukot eivät saaneet jengiä kuitenkaan kasaan mutta päätin kuitenkin lennellä. Tein Eurfpl:llä plaanin itään Kymi-Utti-Immola jne, laskin OFP:t ja kasasin kamat lentoretkeä varten.
Säätiedotus kuitenkin petti pahasti. Alkuviikosta asti ennustettu aurinko olikin 1400-jalkaista OVC:tä aamuseiskalta. Sen kerran kun sain lauantaina herättyä keskellä yötä! Seiskalta!!!
Katselin Suomen säätietoja ja join aamukahvia. Lännessä näytti kelikameroissa ja METAReissa kirkkaalta. GAFOR lupaili kiihtyvää tuulta ja puuskaista myöhemmin päivällä, mutta Malmilla oli vielä ihan normaalia 12 solmua ja suoraan kentän suunnasta. Päätin lähteä Nummelaan ja Räyskälään miettimään, mitä tekisi. Lyhensin konevarauksenkin klo 12 asti että muutkin pääsisivät.
Tankattu ja muutenkin valmis. Go go!
Säätila idässä
Säätila lännessä
Idässä paistaa aurinkokin jostain väleistä!
Tarkastin Stadin rannat. Hyvältä näytti. Työpaikalla ei näkynyt valoja.
Länsisatamassa oli taas vihreä laiva
Larun rantaan paistaa aurinko
Ei oo ketään töissä. Tapiolan pääkonttori.
Tonttipulaa Espoon suunnassa
Ehdin Espoon taakse ennen kuin seuraavien koneiden lähtöilmoituksia alkoi kuulua, KAS lähti itään ja jotain. Pyörähdin kaverin kämpän päällä Espoon järvien reunalla, EFHV lähialueen rajalla. Näytti Vesa olevan vielä nukkumassa.
Jossain tässä se Vemppa asustelee...tyyny taisi olla hyvin
Jatkoin Nummelaan jossa NOTAMin mukaan ei ollut mitään erityistä. No ei ollut niin, paitsi jokin luistelurata ja paljon lunta. Suksia ei ollut joten jatkoin suoraan kohti Räyskälää.
Nummelan lentokenttä idästä
Koneesta unohtui sukset ja luistimet, ei siis vielä tänne laskuun
Vastatuuli oli aika voimakas ja ilma-maanopeuksien ero oli n. 50 km/h. Röykyttikin sen verran 1300 jalassa, että päätin nousta pilvien päälle (FEW). Välittömästi pilvien yläreunan yläpuolella hiljeni ja tasoittui. Maisema oli tietenkin pumpulikaunis eikä turbulenssia ollut lainkaan.
Niin nättiä ettei sanotuksi saa.
Pumpulia peltojen päällä
Nautiskelin hetken aikaa tasaisuudesta, mutta tuulen voimakkuus ajoi alas. Koneen ilmanopeus laski n. 110 kilometriin tunnissa ja kun konevarausta ei ollut enää koko päiväksi piti mennä alemmas lentämään nopeammin.
Kävin nappaamassa valokuvan Karkkilan urheiluhallista, jossa kävimme tänä talvena parikin kertaa lentopalloilemassa melkein menestyksellisesti.
Karkkila on ilmasta valkovihreä, ei punainen
Metsämaisemaa Länsi-Uudellamaalla
Räyskälässä 30 RIGHT oli nätisti aurattu ja laskeuduin sopivasti juuri kuppilan avautuessa. EFRYn sääautomaatin (puh. 019-448 993 tai 122.625 MHz) ilmoittama "WIND TWO METERS PER SECOND" tuntui ehkä vähän voimistuneen mutta oli taas suoraan kentän suunnasta.
Räyskälän lentokeskus Nummelan suunnasta tullessa
30 RIGHT käyttökunnossa
Parkkipaikalla
Räyskälän kuppila on ollut auki 1.4. lähtien klo 09 alkaen ja riensinkin sinne miettimään elämän tarkoitusta. Mihin seuraavaksi?
Forssa näyttäisi olevan vieressä
Räyskälän munkkikahvit, aina hintansa arvoista! Lentomaksut mukaanlukien
Munkki tuli suoraan paistosta ja innotti kahvittelun lomassa päätökseen jatkaa kohti Forssaa. Kävin katselemassa vielä kun ensimmäisiä purtsikoita purettiin talviunilta - ilmeisesti tarkoitus oli jo nostaa ensimmäisiä ilmaan.
Räyskälän hermokeskus
Terassipöydät olivat tulossa vielä tänä viikonloppuna
Räyskälän torni
Lumet katoavat kovaa vauhtia
Purtsikat alkavat nousta talviuniltaan
Platalla on vielä tilaa
Räyskälässä
Matka Forssaan on lyhyt ja täällä NOTAM piti paremmin paikkaansa kuin Nummelassa: kenttä oli aurattu. Tuuli oli suoraan sivusta mutta tasainen joten laskeutuminen oli helppo eikä tällä kertaa johtanut rengasrikkoon (ks. viime kesän juttuja).
EFFO
Rullaustiellä
Tasaisesti sivusta
Lunta vielä vähän, sulaa äkkiä
Forssan halli
Ajelin pysäköintialueelle ja totesin, ettei Zephyr mahtunut kääntymään joten nousin ulos kääntämään koneen. Mietiskelin ja hahmottelin ja arvelin että seuraavaksi voisi sitten lähteä Vesivehmaalle.Koneeseen siis!
Valmistautuessani lähtöön näin kun joku mies ajeli fillarilla rullaustietä kohti kentän toista päätä. Mietin jo silloin, mahtaakohan hän tulla kentälle.
Pyöräretkellä
Koekäytin ja siirryin lähtöpaikalle, pyöräilijä oli jäänyt rullaustien päähän katselemaan. Jotain hahmoja liikkui kentän pään seudulla ja kun pääsin nousukiitoon ja ilmaan, sieltä paljastui taas yksi koirantaluttaja - tai siltä se näytti, kun koira ja ihminen tarpoivat täysin voimin poispäin kentästä. Jännää kyllä etteivät ihmiset ajattele, että lentokentällä voi olla lentokoneita. No, turvavaraa jäi vielä 80% kiitotiestä.
Lentelin muutaman minuutin kohti Vesivehmaan kenttää.
Kohti Lahtea
Aurinko paistoi kabiinin läpi tosi kuumana. GPS mittasi lentoaikaa, vielä oli yli 40 minuuttia matkaa. Konevaraus sallisi vain lyhyen pysähdyksen. Kannattaako...ei.
Aurinko paistoi ja kuumotti
Päätinkin lähteä Hyvinkäälle katsomaan, millaista toimintaa siellä oli. Illalla piti olla kevätkauden avajaisetkin, jospa siellä olisi porukkaa?
Matkalla vilkaisin Ojajärven seutuja - Ritva ja Paavo näyttivät olevan mökillään ja vanha Kyöstiläkin seisoi siellä etelärannalla. Vielä on matkaa kesään.
Mondeo näyttää olevan pihalla, mökillä varmaan kevätsiivous menossa
Kyöstilässä on hiljaista, kesää odotellessa
Lopen peltoja
Säästö-Karit ja entinen Launosen Esso, nyt ABC
Joku oli tehnyt radan, näytti hienolta!
Hyvinkään kentän merkiksi on laitettu merkkisavu, alaoikealla
EFHV
Hyvinkää 04
Hyvinkäällä oli myös sivutuulta, 04 kutsui kuitenkin. Laskussa kone jäi maavaikutukseen yllättävän pitkäksi aikaa, mutta rauhallisesti odotellen se maa lopulta tavoittui.
Kolmoshallin edessä
HyIK-kerholla olikin vilskettä. Kolme purtsikkaa oli huollossa ja kuppilatiimaa keräämässä oli muutakin porukkaa. Iloinen yllätys odotti, kun sain mukaani valokuvauskilpailun palkinnon, "50 lentokonetta jotka muuttivat maailmaa". Mainio teos!
Kerhorakennuksen pihalla on vielä vettä. Timppa, Seppo ja Eija näyttävät olevan kerholla
Janukseen tuli uudet tarratkin!
Janus, AS-K21, K-8b
Täällä pääsin kokeilemaan oikeasti EuroFPL:n toimivuutta. Tein plaanin iPhonella ja jännityksellä painoin FILE-nappulaa. Vahvistus plaanin perille menosta tuli minuutin sisällä. Kerhon web-kameran fiksauksen jälkeen lähdinkin lentämään ja jännityksellä ilmoitin lähdön alueeseen - kyllä, plaani oli siellä!
Kohti Malmia
Hki-Vantaa siellä häämöttelee
Helsinki-Malmi EFHV
Rannikkoa lähestyessä tuuli puuskautui ja voimistui. Hidastin hieman etteivät koneen heiveröiset rakenteet murtuisi tai oikeastaan ettei nyt ihan niin pahasti pylly rytkyyttyisi. Perusosalle 36 Degerin kautta 1000 jalkaa - kierroksessa oli vilkasta. Tuuli oli nyt 14 kts ja 10 minuutin max puuskat 21 solmua, joten tulin hieman kovempaa alemmas, 110-120 km/h.
Pinnassa aloitin loppuvedon ja taas odotus alkoi. Kone kellui ja kellui ja kellui ja kellui. Lopulta päätelineet ottivat maahan mutta samalla puuska nosti koneen taas ilmaan. Ahaaa, pomppu! No, odottelin taas ja kohta tavoitin taas maata, mutta taas kone nousi takaisin ilmaan tuulen mukana. Lentovoima ei tuntunut loppuvan millään ja olin jo vähällä tehdä työntövirheen - aivot pelastivat, vanha ohje, laskeudu vain uudestaan ihan normaalisti. Nopeutta ei ollut juuri yhtään kun telinetanssi loppui ja rullasin kohti plattaa. "Säilyikö ehjänä" heh heh hauska lennonjohtaja - no oikeastaan oli ihan mukava huomata, että silmä valvoi että pääsen ehjänä perille. Onneksi pomput olivat pehmeitä ja sain hillittyä sen luonnollisen halun työntää nokkateline rikki.
Diamond laskussa näytti vakaammalta
Nytkin kone olisi klo 13 asti vapaana. TAF sanoo 33014G27KT CAVOK - no, antaa jonkun muun harjoitella tänään!
Olin varannut koneen jo viikkoja sitten Pohjanmaan keikkaa varten katsomaan isän lentopalloturnausta. Ukot eivät saaneet jengiä kuitenkaan kasaan mutta päätin kuitenkin lennellä. Tein Eurfpl:llä plaanin itään Kymi-Utti-Immola jne, laskin OFP:t ja kasasin kamat lentoretkeä varten.
Säätiedotus kuitenkin petti pahasti. Alkuviikosta asti ennustettu aurinko olikin 1400-jalkaista OVC:tä aamuseiskalta. Sen kerran kun sain lauantaina herättyä keskellä yötä! Seiskalta!!!
Katselin Suomen säätietoja ja join aamukahvia. Lännessä näytti kelikameroissa ja METAReissa kirkkaalta. GAFOR lupaili kiihtyvää tuulta ja puuskaista myöhemmin päivällä, mutta Malmilla oli vielä ihan normaalia 12 solmua ja suoraan kentän suunnasta. Päätin lähteä Nummelaan ja Räyskälään miettimään, mitä tekisi. Lyhensin konevarauksenkin klo 12 asti että muutkin pääsisivät.
Tyhjä Malmi
Kentällä oli hiljaista. Tankkasin, rullailin, koekäytin, ilmoittelin ja nousin kohti Nokkaa 
Tankattu ja muutenkin valmis. Go go!
Idässä paistaa aurinkokin jostain väleistä!
Tarkastin Stadin rannat. Hyvältä näytti. Työpaikalla ei näkynyt valoja.
Ehdin Espoon taakse ennen kuin seuraavien koneiden lähtöilmoituksia alkoi kuulua, KAS lähti itään ja jotain. Pyörähdin kaverin kämpän päällä Espoon järvien reunalla, EFHV lähialueen rajalla. Näytti Vesa olevan vielä nukkumassa.
Jatkoin Nummelaan jossa NOTAMin mukaan ei ollut mitään erityistä. No ei ollut niin, paitsi jokin luistelurata ja paljon lunta. Suksia ei ollut joten jatkoin suoraan kohti Räyskälää.
Vastatuuli oli aika voimakas ja ilma-maanopeuksien ero oli n. 50 km/h. Röykyttikin sen verran 1300 jalassa, että päätin nousta pilvien päälle (FEW). Välittömästi pilvien yläreunan yläpuolella hiljeni ja tasoittui. Maisema oli tietenkin pumpulikaunis eikä turbulenssia ollut lainkaan.
Nautiskelin hetken aikaa tasaisuudesta, mutta tuulen voimakkuus ajoi alas. Koneen ilmanopeus laski n. 110 kilometriin tunnissa ja kun konevarausta ei ollut enää koko päiväksi piti mennä alemmas lentämään nopeammin.
Kävin nappaamassa valokuvan Karkkilan urheiluhallista, jossa kävimme tänä talvena parikin kertaa lentopalloilemassa melkein menestyksellisesti.
Räyskälässä 30 RIGHT oli nätisti aurattu ja laskeuduin sopivasti juuri kuppilan avautuessa. EFRYn sääautomaatin (puh. 019-448 993 tai 122.625 MHz) ilmoittama "WIND TWO METERS PER SECOND" tuntui ehkä vähän voimistuneen mutta oli taas suoraan kentän suunnasta.
Räyskälän kuppila on ollut auki 1.4. lähtien klo 09 alkaen ja riensinkin sinne miettimään elämän tarkoitusta. Mihin seuraavaksi?
Munkki tuli suoraan paistosta ja innotti kahvittelun lomassa päätökseen jatkaa kohti Forssaa. Kävin katselemassa vielä kun ensimmäisiä purtsikoita purettiin talviunilta - ilmeisesti tarkoitus oli jo nostaa ensimmäisiä ilmaan.
Matka Forssaan on lyhyt ja täällä NOTAM piti paremmin paikkaansa kuin Nummelassa: kenttä oli aurattu. Tuuli oli suoraan sivusta mutta tasainen joten laskeutuminen oli helppo eikä tällä kertaa johtanut rengasrikkoon (ks. viime kesän juttuja).
Ajelin pysäköintialueelle ja totesin, ettei Zephyr mahtunut kääntymään joten nousin ulos kääntämään koneen. Mietiskelin ja hahmottelin ja arvelin että seuraavaksi voisi sitten lähteä Vesivehmaalle.Koneeseen siis!
Valmistautuessani lähtöön näin kun joku mies ajeli fillarilla rullaustietä kohti kentän toista päätä. Mietin jo silloin, mahtaakohan hän tulla kentälle.
Koekäytin ja siirryin lähtöpaikalle, pyöräilijä oli jäänyt rullaustien päähän katselemaan. Jotain hahmoja liikkui kentän pään seudulla ja kun pääsin nousukiitoon ja ilmaan, sieltä paljastui taas yksi koirantaluttaja - tai siltä se näytti, kun koira ja ihminen tarpoivat täysin voimin poispäin kentästä. Jännää kyllä etteivät ihmiset ajattele, että lentokentällä voi olla lentokoneita. No, turvavaraa jäi vielä 80% kiitotiestä.
Lentelin muutaman minuutin kohti Vesivehmaan kenttää.
Aurinko paistoi kabiinin läpi tosi kuumana. GPS mittasi lentoaikaa, vielä oli yli 40 minuuttia matkaa. Konevaraus sallisi vain lyhyen pysähdyksen. Kannattaako...ei.
Päätinkin lähteä Hyvinkäälle katsomaan, millaista toimintaa siellä oli. Illalla piti olla kevätkauden avajaisetkin, jospa siellä olisi porukkaa?
Matkalla vilkaisin Ojajärven seutuja - Ritva ja Paavo näyttivät olevan mökillään ja vanha Kyöstiläkin seisoi siellä etelärannalla. Vielä on matkaa kesään.
Hyvinkäällä oli myös sivutuulta, 04 kutsui kuitenkin. Laskussa kone jäi maavaikutukseen yllättävän pitkäksi aikaa, mutta rauhallisesti odotellen se maa lopulta tavoittui.
HyIK-kerholla olikin vilskettä. Kolme purtsikkaa oli huollossa ja kuppilatiimaa keräämässä oli muutakin porukkaa. Iloinen yllätys odotti, kun sain mukaani valokuvauskilpailun palkinnon, "50 lentokonetta jotka muuttivat maailmaa". Mainio teos!
Täällä pääsin kokeilemaan oikeasti EuroFPL:n toimivuutta. Tein plaanin iPhonella ja jännityksellä painoin FILE-nappulaa. Vahvistus plaanin perille menosta tuli minuutin sisällä. Kerhon web-kameran fiksauksen jälkeen lähdinkin lentämään ja jännityksellä ilmoitin lähdön alueeseen - kyllä, plaani oli siellä!
Rannikkoa lähestyessä tuuli puuskautui ja voimistui. Hidastin hieman etteivät koneen heiveröiset rakenteet murtuisi tai oikeastaan ettei nyt ihan niin pahasti pylly rytkyyttyisi. Perusosalle 36 Degerin kautta 1000 jalkaa - kierroksessa oli vilkasta. Tuuli oli nyt 14 kts ja 10 minuutin max puuskat 21 solmua, joten tulin hieman kovempaa alemmas, 110-120 km/h.
Pinnassa aloitin loppuvedon ja taas odotus alkoi. Kone kellui ja kellui ja kellui ja kellui. Lopulta päätelineet ottivat maahan mutta samalla puuska nosti koneen taas ilmaan. Ahaaa, pomppu! No, odottelin taas ja kohta tavoitin taas maata, mutta taas kone nousi takaisin ilmaan tuulen mukana. Lentovoima ei tuntunut loppuvan millään ja olin jo vähällä tehdä työntövirheen - aivot pelastivat, vanha ohje, laskeudu vain uudestaan ihan normaalisti. Nopeutta ei ollut juuri yhtään kun telinetanssi loppui ja rullasin kohti plattaa. "Säilyikö ehjänä" heh heh hauska lennonjohtaja - no oikeastaan oli ihan mukava huomata, että silmä valvoi että pääsen ehjänä perille. Onneksi pomput olivat pehmeitä ja sain hillittyä sen luonnollisen halun työntää nokkateline rikki.
Nytkin kone olisi klo 13 asti vapaana. TAF sanoo 33014G27KT CAVOK - no, antaa jonkun muun harjoitella tänään!