0.12
Äitienpäivän aamu sujui perinteisissä merkeissä mutta iltapäivällä Marika lähti hevostalleilemaan ja kysäisin, josko voisin käväistä lentämässä - "no tottakai voit!". Olin huomannut iltapäivän vapaan konetilanteen jo vähän aiemmin joten matkaan mars. Kiikala tähtäimessä plaanailin reitin sinne Torbackan kautta. Briefing avusti plaanin rakentamisessa - olin merkannut Torbackaan SGL:n (Stop and Go) mutta kun en sinne ollut jäämässä, muutettiin se TGL:ksi - läpilasku, vähän pidempi sellainen.
Odotuksessa Bravo näki näin komeaa lentotoimintaa
Kentällä ei mitään isompaa vilskettä ollut mutta odotuksessa pääsin todistamaan toisen Zephyrimme mainiota laskua, U645 kiersi kierrosta. Äkkiä Malmi kuitenkin jäi jo taakse.
Farewell, EFHF
Espoossa näkyi vielä luntakin. Lensin Kauniaisten Kasavuoren vierestä kohti Karjaata. Kylmää ja kosteaa joo..
Pari lumilänttiä vielä
Malmilta lentää Torbackaan reilun vartin. Kenttä näkyy hyvin jo aika kaukaa, kun osaa katsoa oikeaan kohtaan. Tie on hyvä maamerkki ja sen eteläpuolella on syytä pysyä, Torbackan kylä on melulta suojattu.
EFTO häämöttää kuvan keskellä vihreänä
Tällä kertaa lyhyelle kentälle (09-27, 360*15m) lasku onnistui hyvin. Kenttä oli aivan mainion tuntuinen laskussa, mukavan pehmeä kosketus hyvänkorkuiseen ruohoon. Kenttä tuntui kovalta kunnes käänsin koneen kohti "asematasoa" - hupsis, miksikäs tämä näin hitaasti...tajusin että olin osunut pehmeämpään kohtaan ja rullasin vauhdilla sen yli. Kentällä edellispäivänä käynyt kaveri oli kertonut kentän olevan ihan kova, mutta äkkiä pienkin vesisade voi muuttaa tilanteen. Vaaraa tai varsinaista suota ei tuolla nytkään ollut, mutta sen verran pehmeää että huomasi.
Kentällä asuu yksi Zenair ja yksi kannus-Cessna
Muutaman minuutin TGL:n jälkeen (eli pari kuvaa ja menoksi) jatkoin kohti plaanin määränpäätä Kiikalaa. Lähtö sujuikin hyvin, kenttä oli keskeltä kova.
EFTO lännempää
Jatkoin Lohjan suuntaan. Kirkniemen savut nousevat vielä, paperia siis tehdään. Aikanaan tehtaan omisti Metsäliiton M-real, silloin kun olin konsernissa töissä.
Kirkniemi työntää paperia minkä ehtii
Tehdas on Suomen uusin kokonaan rakennettu paperitehdas ja sekin on jo vuodelta 1966. Kävin 10 vuotta sitten purtsikalla ottamassa siitä hienoja kuvia ihan kohdalta.
Kirkniemi vuonna 2002 LS-4:sta kuvattuna
Lohjanjärvi ja Lohja siintelivät kauniina kirkkaassa säässä. Kiikalaankin oli enää kymmenisen minuuttia matkaa. Nopeaa matkantekoa!
Lohja
Kiikalassa olikin yllättäen toimintaa, varjoliitäjiä. Tulin siis selkeästi ja reippaasti erossa kentästä laskukierrokseen. Poikkikiitotie oli käytössä ja sain kuittauksen maasta ettei narua enää ole ilmassa - laskuun.
Tällainen vempele lähti lentoon
Mietin hetken, josko lentäisin suoraan takaisin mutta päätin nyt käydä vielä Räyskälässä kahvilla (2. kuppi).
Hiljaista oli
Kenttärakennus torneineen ilmasta nousun jälkeen.
Nousin pääkiitotieltä ja kaarroin jo ennen kiitoteiden risteystä pois varjonarujen ulottuvilta. Päätin poiketa siinä samalla Forssassa, kun matka tuntui sujuvan kovaa vauhtia. Zephyr kelasi taas reilut 200 km/h kierroksilla 4600rpm
Taas mittari näytti kahtasataa
Matkalla Forssan suuntaan lensin ison suon yli. Brrrr...tämä on se jonka päällä on laskeva joka pakottaa laskeutumaan Räyskälään. Märkä ja vetinen suo oli tosi luotaantyöntävän näköinen matalalta, aiemmin olen tarkkaillut sitä vähän korkeammalta purtsikasta - kerran jouduin räpsyilemään Räyskäläänkin. Ei tuonne!
Tyly suo
Kohta Forssan tyhjä kenttä olikin edessä, hetken tiirailulla se taas löytyikin. Aika hyvin se on piilossa. Laskukierros kentän päädyn ohi menevän tien päältä ja tyynelle kentälle tällä kertaa ilman rengasrikkoa.
22 kynnys siivenkärjestä klo 13 suuntaan
Taas pysähdys oli lyhyt. Joku Piperi ilmoitteli lähestyvänsä mutta olin jo lähtöpaikalla ja ilmoitin lähteväni tyynessä suoraan 04:ltä. Näin saapuvan koneen kaukaa kun kaarroin kohti Räyskälää.
Räyskälässä olikin äitienpäivälounasta ja mitä kaikkea. Retkahdin munkkikahveihin ja menin tutkailemaan kentän reunalle parkkeerattua euralaisten CTSW:tä. Jännä pullero, en usko kuitenkaan että suunnittelija yritti tehdä helikopteria kuten eräs johtava lennonopettaja arvaili.
CTSW
CTSW on ylätasoinen ja nopea kone. Tämä yksilö näytti olevan vielä kevytkin, tyhjäpaino oli 291,5 kg. Aika hyvä yhdistelmä koulukäyttöönkin.
Pakko se on uskoa kun se lukee tuossa kyltissä. 291,5 kg.
Kuulumisten vaihtoa ja purjelentotoimintaa olisi ollut tarjolla. Laitoin Hakalan Jarmolle SMS:n josko Savikossa voisi käydä ja kun lupa tuli, lähdin jatkamaan matkaa sinne. Menköön nyt tuokin kun tässä reissussa ollaan. Lähestyessäni huomasin kentällä jotain ihmisiä, ilmoittelin ajoissa ja lensin selkeän laskukierroksen.
Lähtiessä seurasin tätä hinausyhdistelmää
Savikko EFNS on Hämeenlinnan motarin lähellä
Laskeuduin perinteiseen tapaan Hämeenlinnan moottoritien yli. Autoja on hankala seurata loppuosalla mutta varmaankin ne jarruttelivat kun lensin niin hienosti yli? Otin jopa lyhyen videonkin laskusta.
Landing to EFNS
Kenttä oli kovempi kuin Torbacka ja pituuttakinhan sillä on enemmän (440 m). Rullasin platalle kirjoittamaan käyntilapun.
Asemataso 1
Lennokkimiehiä
Panin koneen parkkiin ja katselin hetken aikaa lennokkitaitolentoa. Aika jännästi tuollainen kevyt, tehokas RC-kone liikahtelee.
Parkissa Savikossa
Sehän taitaa olla väärinpäin?
Kello olikin jo sen verran että pääsin ilman byrokratiaa kotiin. Lentelin Savikosta EFHK-lähialuetta väistellen Degeriin ja kotikentälle. Tuusulanjärvi on hyvä maamerkki, se keltainen masto ja Talma samoin. Nikkilän kirkon kun näkee niin kohta onkin jo suora sähkölinja Degeriin, josta motaria pitkin suoraan kentälle. Mukava keikka enkä edes ollut pahasti liian pitkään reissussa - tämän päälle äitienpäiväsaunaan!
Tuusulanjärven pohjoispään kohdalta voi vielä lentää mutta eteläpää on jo lähialuetta
Kentällä ei mitään isompaa vilskettä ollut mutta odotuksessa pääsin todistamaan toisen Zephyrimme mainiota laskua, U645 kiersi kierrosta. Äkkiä Malmi kuitenkin jäi jo taakse.
Espoossa näkyi vielä luntakin. Lensin Kauniaisten Kasavuoren vierestä kohti Karjaata. Kylmää ja kosteaa joo..
Malmilta lentää Torbackaan reilun vartin. Kenttä näkyy hyvin jo aika kaukaa, kun osaa katsoa oikeaan kohtaan. Tie on hyvä maamerkki ja sen eteläpuolella on syytä pysyä, Torbackan kylä on melulta suojattu.
Tällä kertaa lyhyelle kentälle (09-27, 360*15m) lasku onnistui hyvin. Kenttä oli aivan mainion tuntuinen laskussa, mukavan pehmeä kosketus hyvänkorkuiseen ruohoon. Kenttä tuntui kovalta kunnes käänsin koneen kohti "asematasoa" - hupsis, miksikäs tämä näin hitaasti...tajusin että olin osunut pehmeämpään kohtaan ja rullasin vauhdilla sen yli. Kentällä edellispäivänä käynyt kaveri oli kertonut kentän olevan ihan kova, mutta äkkiä pienkin vesisade voi muuttaa tilanteen. Vaaraa tai varsinaista suota ei tuolla nytkään ollut, mutta sen verran pehmeää että huomasi.
Muutaman minuutin TGL:n jälkeen (eli pari kuvaa ja menoksi) jatkoin kohti plaanin määränpäätä Kiikalaa. Lähtö sujuikin hyvin, kenttä oli keskeltä kova.
Jatkoin Lohjan suuntaan. Kirkniemen savut nousevat vielä, paperia siis tehdään. Aikanaan tehtaan omisti Metsäliiton M-real, silloin kun olin konsernissa töissä.
Tehdas on Suomen uusin kokonaan rakennettu paperitehdas ja sekin on jo vuodelta 1966. Kävin 10 vuotta sitten purtsikalla ottamassa siitä hienoja kuvia ihan kohdalta.
Lohjanjärvi ja Lohja siintelivät kauniina kirkkaassa säässä. Kiikalaankin oli enää kymmenisen minuuttia matkaa. Nopeaa matkantekoa!
Kiikalassa olikin yllättäen toimintaa, varjoliitäjiä. Tulin siis selkeästi ja reippaasti erossa kentästä laskukierrokseen. Poikkikiitotie oli käytössä ja sain kuittauksen maasta ettei narua enää ole ilmassa - laskuun.
Varjoliitoa Kiikalassa
Muistin lopettaa plaanin ajallaan. Arvioitu lentoaika heitti vain 3 minuuttia! Kenttärakennuskin oli auki ja paikalla yksi aktiivi, jonka kanssa kahvitellessa ja jutellessa vierähtikin yhtäkkiä kokonainen tunti. Kenttä oli hiljainen ja männyt tuoksuttelivat kevättään. Kyllä nuo korpikentät vaan pysäyttävät ajan.
Mietin hetken, josko lentäisin suoraan takaisin mutta päätin nyt käydä vielä Räyskälässä kahvilla (2. kuppi).
Nousin pääkiitotieltä ja kaarroin jo ennen kiitoteiden risteystä pois varjonarujen ulottuvilta. Päätin poiketa siinä samalla Forssassa, kun matka tuntui sujuvan kovaa vauhtia. Zephyr kelasi taas reilut 200 km/h kierroksilla 4600rpm
 | |||||||
Matkalla Forssan suuntaan lensin ison suon yli. Brrrr...tämä on se jonka päällä on laskeva joka pakottaa laskeutumaan Räyskälään. Märkä ja vetinen suo oli tosi luotaantyöntävän näköinen matalalta, aiemmin olen tarkkaillut sitä vähän korkeammalta purtsikasta - kerran jouduin räpsyilemään Räyskäläänkin. Ei tuonne!
Kohta Forssan tyhjä kenttä olikin edessä, hetken tiirailulla se taas löytyikin. Aika hyvin se on piilossa. Laskukierros kentän päädyn ohi menevän tien päältä ja tyynelle kentälle tällä kertaa ilman rengasrikkoa.
Taas pysähdys oli lyhyt. Joku Piperi ilmoitteli lähestyvänsä mutta olin jo lähtöpaikalla ja ilmoitin lähteväni tyynessä suoraan 04:ltä. Näin saapuvan koneen kaukaa kun kaarroin kohti Räyskälää.
Räyskälässä olikin äitienpäivälounasta ja mitä kaikkea. Retkahdin munkkikahveihin ja menin tutkailemaan kentän reunalle parkkeerattua euralaisten CTSW:tä. Jännä pullero, en usko kuitenkaan että suunnittelija yritti tehdä helikopteria kuten eräs johtava lennonopettaja arvaili.
CTSW on ylätasoinen ja nopea kone. Tämä yksilö näytti olevan vielä kevytkin, tyhjäpaino oli 291,5 kg. Aika hyvä yhdistelmä koulukäyttöönkin.
Kuulumisten vaihtoa ja purjelentotoimintaa olisi ollut tarjolla. Laitoin Hakalan Jarmolle SMS:n josko Savikossa voisi käydä ja kun lupa tuli, lähdin jatkamaan matkaa sinne. Menköön nyt tuokin kun tässä reissussa ollaan. Lähestyessäni huomasin kentällä jotain ihmisiä, ilmoittelin ajoissa ja lensin selkeän laskukierroksen.
Laskeuduin perinteiseen tapaan Hämeenlinnan moottoritien yli. Autoja on hankala seurata loppuosalla mutta varmaankin ne jarruttelivat kun lensin niin hienosti yli? Otin jopa lyhyen videonkin laskusta.
Kenttä oli kovempi kuin Torbacka ja pituuttakinhan sillä on enemmän (440 m). Rullasin platalle kirjoittamaan käyntilapun.
Panin koneen parkkiin ja katselin hetken aikaa lennokkitaitolentoa. Aika jännästi tuollainen kevyt, tehokas RC-kone liikahtelee.
Kello olikin jo sen verran että pääsin ilman byrokratiaa kotiin. Lentelin Savikosta EFHK-lähialuetta väistellen Degeriin ja kotikentälle. Tuusulanjärvi on hyvä maamerkki, se keltainen masto ja Talma samoin. Nikkilän kirkon kun näkee niin kohta onkin jo suora sähkölinja Degeriin, josta motaria pitkin suoraan kentälle. Mukava keikka enkä edes ollut pahasti liian pitkään reissussa - tämän päälle äitienpäiväsaunaan!
Lähetä kommentti