0.52
Kiteeltä lähdettiin normaalisti huiman leveästä ja pitkästä kentästä huolimatta. Suunta kohti Rautavaaraa ja jännittämään sitä, miten Joensuun torni suhtautuisi tällaiseen plaanittomaan lentäjään.
Yllätys oli suuri, kun etelässä niin tutun tilityksen sijaan pyyntöön tuli saman tien selvitys Joensuun alueen läpi reitille. Siinä sitten lenneltiin kaupunkia tiiraillen läpi lähestymisaluen ihmetellen lennonjohtajan ystävällisyyttä.
Siellä se Jojensuu siintää
Kohta se TMA taas loppuikin ja lennonjohtaja kyseli kainosti, josko sunnitelma päättyisi tähän. Samalla hän valisti Sotinpuron aktiivisuudesta (D82) mutta arveli itsekin että "taidatte ohittaa sen aika kaukaa". Siinä oli etelän mies suu aukinaisena kun lennonjohdolta sai PALVELUA!
Perämieskin mykistyi Joensuun tornin palvelualttiudesta
Näin selvitettynä ihailimme Savo-Karjalan mutkikkaita puroja, outoja kumpuja ja mäntymetsää. Tunti
sujui kuin siivillä ja kohta oltiinkin laskussa sivutuuliselle Rautavaaralle.
Savoa tai Karjalaa, silti nättiä
Järvi on siinä rannassa. Matalalla mennään
Vaaralla oli jälleen porukkaa hommissa ja lentämässä. Radio vääristi Tuonosen Reijon äänen niin että luulin Kariksi, onneksi korjasi. Purtsikkakurssi oli täydessä käynnissä ja vinttauksia tehtiin poikittain nurmea pitkin. Laskeuduimme kuiten 18:lle hinauslangan yli.
Kappale kauneinta Rautavaaran lentokenttää. 18-36, 1230*23m
Kentällä olikin vanhoja tuttuja ja pari kurssilaistakin hyörimässä. Lensin purjelentolupakirjan Rautavaaralla 1981, ja vieläkin samaa porukkaa pyörii mukana. Mukava muistella vanhojakin välillä.
Perillä! Koneenvaihtoon mars!
Seuraavaksi vuorossa olikin lentsikan vaihto. Kuhmon Ilmailukerhon OH-U555 odotti hallissa pääsyä lentämään. Pukkasimmekin U635:n sinne hallin perille ja jatkoimme matkaa vanhalla uskollisella.
Ennen lähtöä ehdimme kuitenkin ajatella tulevaa: tankki oli sen verran tyhjä, ettei ainakaan kotiin Malmille asti päästäisi. Kyselimme ympäriltämme ja kyyti Rautavaaralle bensan hakuun löytyi heti. Hytösen Jorman tonkat ja Keräsen Matin Mersu auttoivat asiassa, ja seuraavan päivän tankkaus U635:lle saatiin tehtyä näin valmiiksi. U555:ssä oli sen verran tankin pohjalla, että Kuhmoon päästäisiin helposti.
Pari Zephyriä, aika samanlaisia.
Kentälle pöllähti odottaessa vielä joku uusi ihminen kolmipyöräisellä motskarilla peräkärryn kanssa. Oli ostanut Triken ja odotteli sitä saapuvaksi kentälle. Kone saapuikin ja moottori ehti pärähtää, ennen kuin starttasimme kohti Kuhmoa.Radiosta tuli vielä viimeinen huikkaus - "Paljonks se kulkee matkaa" - "Satayheksänkymmentä" .. napnap. On se nopee!
Ontojärvi siintää jo
Lentomatka kesti reilun puoli tuntia. Kuhmon tutut maisemat alkoivat erottua järvistä lähtien. Ontojärvi, Lentua ja Lammasjärvi näkyvät kauas. Matkan varrella oli lähinnä suota.
Käymätön korpimaisema.
Lentohenkilöstö kovasti pirteänä
Kuhmon keskusta
Lensimme keskustan yli ja laskeuduimme Kuhmon lentokentälle (12-30, 850*15m). Yllätykseksemme kentältä puuttuivat punainen matto ja tanssitytöt. Paikalle ilmestyi pari ohikulkijaa, joille esittelin konetta. Siinä hetki mietittiin - mitäs nyt tehdään?
OH-U555 ensimmäisetä kertaa Kuhmossa, kuvattuna heti laskun jälkeen.
Koska kyyti oli 40 km päässä vanhempien mökillä, päätimme käydä vielä pyörähtämässä ilmassa. Mökille lensi 4 minuuttia ja monta nähtävyyttä katsottiin. Kyydittäjäkin bongattiin Pekintieltä, hän ei tosin huomannut meitä. Nähtävyyskierros kesti reilut kymmenen minuuttia ja sitten kentällä olikin jo enemmän porukkaa.
EFKH - hallia rakennetaan
Illan mittaan innokkaita uusia kerholaisia käytettiin ilmassa. Oma hiki alkoi jo kuivua, kun Tahkon reunukselta kentälle pärähti Vesa Holmström CTSW:llään.Sovimmekin että hän jatkaa halukkaiden kanssa ja minä lähden vähän myöhässä kohti vanhempieni kesämökkiä.
OH-U555 Kuhmossa. Edessä OH-U551 Lapinlahdelta
Kiinnostusta riitti
Vesa lähdössä lennolle Jannen kanssa.
Kone oli näin saatu Kuhmoon ja oli aika siirtyä saunomaan. Tyyni järvi ja savusauna odottivatkin, jatkoa seuraa taas myöhemmin.
Lentuan rantaa joskus yöllä.
Yllätys oli suuri, kun etelässä niin tutun tilityksen sijaan pyyntöön tuli saman tien selvitys Joensuun alueen läpi reitille. Siinä sitten lenneltiin kaupunkia tiiraillen läpi lähestymisaluen ihmetellen lennonjohtajan ystävällisyyttä.
Kohta se TMA taas loppuikin ja lennonjohtaja kyseli kainosti, josko sunnitelma päättyisi tähän. Samalla hän valisti Sotinpuron aktiivisuudesta (D82) mutta arveli itsekin että "taidatte ohittaa sen aika kaukaa". Siinä oli etelän mies suu aukinaisena kun lennonjohdolta sai PALVELUA!
Näin selvitettynä ihailimme Savo-Karjalan mutkikkaita puroja, outoja kumpuja ja mäntymetsää. Tunti
sujui kuin siivillä ja kohta oltiinkin laskussa sivutuuliselle Rautavaaralle.
Savoa tai Karjalaa, silti nättiä
Vaaralla oli jälleen porukkaa hommissa ja lentämässä. Radio vääristi Tuonosen Reijon äänen niin että luulin Kariksi, onneksi korjasi. Purtsikkakurssi oli täydessä käynnissä ja vinttauksia tehtiin poikittain nurmea pitkin. Laskeuduimme kuiten 18:lle hinauslangan yli.
Kentällä olikin vanhoja tuttuja ja pari kurssilaistakin hyörimässä. Lensin purjelentolupakirjan Rautavaaralla 1981, ja vieläkin samaa porukkaa pyörii mukana. Mukava muistella vanhojakin välillä.
Seuraavaksi vuorossa olikin lentsikan vaihto. Kuhmon Ilmailukerhon OH-U555 odotti hallissa pääsyä lentämään. Pukkasimmekin U635:n sinne hallin perille ja jatkoimme matkaa vanhalla uskollisella.
Ennen lähtöä ehdimme kuitenkin ajatella tulevaa: tankki oli sen verran tyhjä, ettei ainakaan kotiin Malmille asti päästäisi. Kyselimme ympäriltämme ja kyyti Rautavaaralle bensan hakuun löytyi heti. Hytösen Jorman tonkat ja Keräsen Matin Mersu auttoivat asiassa, ja seuraavan päivän tankkaus U635:lle saatiin tehtyä näin valmiiksi. U555:ssä oli sen verran tankin pohjalla, että Kuhmoon päästäisiin helposti.
Kentälle pöllähti odottaessa vielä joku uusi ihminen kolmipyöräisellä motskarilla peräkärryn kanssa. Oli ostanut Triken ja odotteli sitä saapuvaksi kentälle. Kone saapuikin ja moottori ehti pärähtää, ennen kuin starttasimme kohti Kuhmoa.Radiosta tuli vielä viimeinen huikkaus - "Paljonks se kulkee matkaa" - "Satayheksänkymmentä" .. napnap. On se nopee!
Lentomatka kesti reilun puoli tuntia. Kuhmon tutut maisemat alkoivat erottua järvistä lähtien. Ontojärvi, Lentua ja Lammasjärvi näkyvät kauas. Matkan varrella oli lähinnä suota.
Lensimme keskustan yli ja laskeuduimme Kuhmon lentokentälle (12-30, 850*15m). Yllätykseksemme kentältä puuttuivat punainen matto ja tanssitytöt. Paikalle ilmestyi pari ohikulkijaa, joille esittelin konetta. Siinä hetki mietittiin - mitäs nyt tehdään?
Koska kyyti oli 40 km päässä vanhempien mökillä, päätimme käydä vielä pyörähtämässä ilmassa. Mökille lensi 4 minuuttia ja monta nähtävyyttä katsottiin. Kyydittäjäkin bongattiin Pekintieltä, hän ei tosin huomannut meitä. Nähtävyyskierros kesti reilut kymmenen minuuttia ja sitten kentällä olikin jo enemmän porukkaa.
Illan mittaan innokkaita uusia kerholaisia käytettiin ilmassa. Oma hiki alkoi jo kuivua, kun Tahkon reunukselta kentälle pärähti Vesa Holmström CTSW:llään.Sovimmekin että hän jatkaa halukkaiden kanssa ja minä lähden vähän myöhässä kohti vanhempieni kesämökkiä.
OH-U555 Kuhmossa. Edessä OH-U551 Lapinlahdelta
K
Kone oli näin saatu Kuhmoon ja oli aika siirtyä saunomaan. Tyyni järvi ja savusauna odottivatkin, jatkoa seuraa taas myöhemmin.
Lähetä kommentti