23.59
Vampulan kenttä täytti kymmenen vuotta 30.6. ja samana päivänä kentän rakentaja/omistaja Leevi piti 80-vuotisjuhlansa. Kutsun kuulleena päätin hoitaa päivähoito-ongelman näppärästi. Lähdin Aaron kanssa matkaan
Reissuun. Lattialla jo lentokenttäkartat, missäs vielä skeittilauta ja ja ja ja...
Tein plaanin Poriin ja sieltä takaisinpäin. En ole koskaan käynyt ilmailuopistopaikkakunnalla ja olisi ollut mukava nähdä sekin kenttä. Lähtö viivästyi 25 minuuttia mutta Espoon loppupuolella Helsingin tutka päästi jo nousemaan 3000 jalkaan. Kyllä plaanin teko tietenkin kannattaa, pääsee ylemmäs.
Pelottaa-aaaaa....
Lähdin valvomattomassa nousemaan vielä korkeammalle, tuuli tuntui suosivan siellä. 4000 jalassa kuitenkin Aaro alkoi vaatia korkeutta alemmas. Jännitys alkoi vaivata ja hetken päästä tulikin paha olo. Mitäs sitten tehtäisiin?
Kalpeana Oripäässä
Kartta kertoi että kohta olisimme Oripäässä. Pori kiehtoi mutta...ei, paha olo pitää ottaa vakavasti. Vessahätäkin oli. Oripäähän siis.
EFOP
Oripää Camp oli juuri menossa! Lentokeskus suorastaan pursusi purtsikoita. Vähän laajentamalla kierrosta pääsimme kuitenkin hyvin laskuun kiitotielle 14 (14/32 - 940 x 16 m - öljysoraa) ja äkkiä kerhotalolle.Harmitellen soitin Tre-Alueeseen ja lopetin plaanin. No, ensi kerralla....
Ilmoitustaulu ja Kuhmo Fly-In-mainos
Turkkulaisten kerhotalo
Kerhotalo oli siisti ja porukkaa paljon. Jätin pari Kuhmo Fly-In-mainosta jos joku uskaltaisi Turusta Kainuuseen.
Erilaisia lentsikoita Oripäässä
Matkan piti kuitenkin jatkua. Reipastunut Aarokin karkasi koneelle kipin kapin.
U635
Kävin vielä kuitenkin pyörähtämässä purtsikkarykelmässä. Vaihdoin muutaman sanan Nikkasen Raimon kanssa edellisestä räpsystäni joitain vuosia sitten silloin autioon Oripäähän. Kun kauneimmatkin koneet oli tarkastettu, lähdimme jatkamaan matkaa.
Tuulia
Kello ei ollut vielä niin paljon että olisi kannattanut mennä Vampulaan. Tähtäsimmekin viereiselle Euran kentälle. Mars.
Matkalla on Pyhäjärvi ja iso tehdas
Eura EFEU
Yllättäen kuuulimme, että Eurassa käynnisteltiin uutta ilmailutoimintaa. Yksi lento-oppilas itsuskeli kentän reunalla ja kuulimme, että Eurassakin on nykyään ultrakoulutusta. Mukava kuulla että kenttä on virkistymään päin! CTLS oli käymässä jossain joten jatkoimme matkaa nyt Vampulaan. Matkalla kuulimme Oripäähän menossa olevan Arcuksen huhuilua - esittelykone tähtäili Oripään 24:lle (06/24 - 900 x 10 m - öljysoraa).
Juhla alkakoon
Lähestyminen Vampulaan piti vielä tehdä pohjoisen kautta D61 aktiivisuuden takia (joka tosin olikin loppunut jo klo 12), tosin kiitotie 10 oli käytössä ja laskukierros meni muutenkin näin (10/28 - 900 x 20 m - asfalttia).
Vampulassa oli oikea kansainvaellus. Satoja ihmisiä ja kymmeniä lentsikoita oli kokoontunut juhlistamaan tilaisuutta. Kävi ilmi, että Leevi oli kutsunut koko kylän juhliin mukaan! Ja minä kun luulin että kyseessä on vain ilmailutapahtuma...
Tupa täynnä
Parkkauksen jälkeen havaitsin, että tulimme paikalle juuri oikeaan aikaan. Leevin onnittelupuhe oli mainio ja suorastaan liikuttava, niin paljon ihmisiä oli häntä juhlistamassa. Lahja kuitenkin oli jotain aivan uskomatonta, ikioma, tulipunainen Messerschmitt!
Look out, Messerchmitt!!
Kyseessä ei tällä kertaa ollut lentsikka vaan 2-paikkainen pienoisauto, samanlainen kuin Leevin ensimmäinen aikanaan. Hurjan hieno laite päristeltiin paikalle ja rekisteritunnuskin oli osunut kohdalleen.
LKL-31
Muutakin ohjelmaa oli. Kuumailmapalloa viriteltiin ja puheen loppuvaiheessa kentälle pyyhälsi Pitts Special OH-XPA. Ihmettelin myöhemmin juhlatilassa lentäjä Nikkaselle, että olen itse nähnyt tuon saman koneen 1. kerran jo 1978. Mukava pieni taitolentonäytös!
Osui! Pääskynen lensi näköjään kuviota Pittsin kanssa.
OH-XPA löytyy myös kuik-videolta, www.kuik.fi
Lopuksi vielä poltettiin kumia
Kentälle saapui jatkuvasti koneita. Yksi hellikopteri halusi parkkeerata aivan eturiviin. En olisi osunut kyllä osumatta tuohon bensatankkiin.
Toiset osaavat lentää helikoptereitakin.
Aikaisen aamulähdön nälkä alkoi jo kurnia ja sisältä löytyi hyvää soppaa. Aarolle se ei tosin kelvannut, koska tarjolla oli myös pullaa! Tämä osoittautui hetken päästä virheeksi..
Tarjoilut kohdillaan
Jutustelimme ja viihdyimme vielä hetken kentällä. Kuvattelin laskeutujia ym. kun Aaro treenasi
Skeittiheebo
Ois siinä ollut lampikin...
Piper, Piper ja Piper
Konevaraus, matka ja toive maukkaasta ranskalaisperuna-ateriasta (Aarolle) Räyskälässä ajoivat meidät taas matkaan. Vampulan kenttä on kyllä sikasiisti!
Vimpan päälle
Etelä-Suomi on nätti. Ajelimme kohti Räyskälää. Hiljaista vähän oli, kuumaa, aurinkoa...ja sitten yhtäkkiä - "iskä, mulla on paha olo".
Kaunista, kyllä. Loimaan seutuvilta
Paha olo. Pidätellään...
Räyskälään oli enää vartti matkaa, mutta ei voinut mitään. Lupasin juuri laskeutua Forssaan (04/22 - 820 x 32 m - asfalttia) kun pussi alkoi täytyä pullasta ja suklaasta. Harmin paikka, koskaan aiemmin ei ole ollut edes pahaa oloa. Onnea sinänsä, että oli pussi ja turvaistuin, kone säilyi puhtaana. Laskeuduin 04:lle ja rullasin kentän päähän. Pikapesu pahimmista sattumista Forssan kentän ojissa ja uikkarit jalkaan - onneksi olimme varautuneet. Soitin samalla plaanin Malmille Räyskälästä, koska en halunnut siellä päässä joutua missään nimessä holdingiin.
Paha olo vei voimat, mutta uni auttaa...
Räyskälässä oli käytössä kiitotie 12 ja jono odotti kelin alkamista (12L/30R - 1270 x 18 m - asfalttia). Pikapysähdyksessä hain lisää pusseja ja join yhden kokiksen. Osa lentäjistä oli jo luopunut toivosta ja ryhtynyt tekemään keliä terassilla. Koneelle palatessa Aaro jo melkein nukkuikin. Vanhana purjelentäjänä ja pääsin kiilaamaan hyppykoneen ja hinausyhdistelmän välistä taivaalle kohti Malmia.
Unen jälkeen olo oli jo paljon parempi. Huom. aurinkosuoja.
Aaro heräsi Espoossa kun matkaa oli jäljellä enää minuutteja. Meren päällä oli yllättävän voimakas tuuli verrattuna maahan, ja pääsimme Nokkaan muutaman minuutin myöhässä.
Vähän ennen Nokkaa tuli vielä yksi ylläri: HURJA puuska nosti siipeä ihan kallelleen, siinä Laajasalon öljysäiliöiden kohdalla. Liekö ollut merituulen tekemä aalto vai muu termiikki, mutta uusi kokemus tämäkin niin korkealla. Loppuliuku Malmille olikin jo rutiinia.
Kaikkine kommelluksineen reissu oli taas kerran mukava ja antoi uskoa yrittämiseen - paljon oli Leevi saanut aikaan sekä ilmailun että muunkin saralla. Juhlaväen määrästä voi päätellä, ettei homma ole mennyt pahasti pieleen. Eikä lentokenttiä ole koskaan liikaa.
Tein plaanin Poriin ja sieltä takaisinpäin. En ole koskaan käynyt ilmailuopistopaikkakunnalla ja olisi ollut mukava nähdä sekin kenttä. Lähtö viivästyi 25 minuuttia mutta Espoon loppupuolella Helsingin tutka päästi jo nousemaan 3000 jalkaan. Kyllä plaanin teko tietenkin kannattaa, pääsee ylemmäs.
Lähdin valvomattomassa nousemaan vielä korkeammalle, tuuli tuntui suosivan siellä. 4000 jalassa kuitenkin Aaro alkoi vaatia korkeutta alemmas. Jännitys alkoi vaivata ja hetken päästä tulikin paha olo. Mitäs sitten tehtäisiin?
Kartta kertoi että kohta olisimme Oripäässä. Pori kiehtoi mutta...ei, paha olo pitää ottaa vakavasti. Vessahätäkin oli. Oripäähän siis.
EFOP
Oripää Camp oli juuri menossa! Lentokeskus suorastaan pursusi purtsikoita. Vähän laajentamalla kierrosta pääsimme kuitenkin hyvin laskuun kiitotielle 14 (14/32 - 940 x 16 m - öljysoraa) ja äkkiä kerhotalolle.Harmitellen soitin Tre-Alueeseen ja lopetin plaanin. No, ensi kerralla....
Kerhotalo oli siisti ja porukkaa paljon. Jätin pari Kuhmo Fly-In-mainosta jos joku uskaltaisi Turusta Kainuuseen.
Matkan piti kuitenkin jatkua. Reipastunut Aarokin karkasi koneelle kipin kapin.
Kävin vielä kuitenkin pyörähtämässä purtsikkarykelmässä. Vaihdoin muutaman sanan Nikkasen Raimon kanssa edellisestä räpsystäni joitain vuosia sitten silloin autioon Oripäähän. Kun kauneimmatkin koneet oli tarkastettu, lähdimme jatkamaan matkaa.
Kello ei ollut vielä niin paljon että olisi kannattanut mennä Vampulaan. Tähtäsimmekin viereiselle Euran kentälle. Mars.
Yllättäen kuuulimme, että Eurassa käynnisteltiin uutta ilmailutoimintaa. Yksi lento-oppilas itsuskeli kentän reunalla ja kuulimme, että Eurassakin on nykyään ultrakoulutusta. Mukava kuulla että kenttä on virkistymään päin! CTLS oli käymässä jossain joten jatkoimme matkaa nyt Vampulaan. Matkalla kuulimme Oripäähän menossa olevan Arcuksen huhuilua - esittelykone tähtäili Oripään 24:lle (06/24 - 900 x 10 m - öljysoraa).
Juhla alkakoon
Lähestyminen Vampulaan piti vielä tehdä pohjoisen kautta D61 aktiivisuuden takia (joka tosin olikin loppunut jo klo 12), tosin kiitotie 10 oli käytössä ja laskukierros meni muutenkin näin (10/28 - 900 x 20 m - asfalttia).
Vampulassa oli oikea kansainvaellus. Satoja ihmisiä ja kymmeniä lentsikoita oli kokoontunut juhlistamaan tilaisuutta. Kävi ilmi, että Leevi oli kutsunut koko kylän juhliin mukaan! Ja minä kun luulin että kyseessä on vain ilmailutapahtuma...
Tupa täynnä
Parkkauksen jälkeen havaitsin, että tulimme paikalle juuri oikeaan aikaan. Leevin onnittelupuhe oli mainio ja suorastaan liikuttava, niin paljon ihmisiä oli häntä juhlistamassa. Lahja kuitenkin oli jotain aivan uskomatonta, ikioma, tulipunainen Messerschmitt!
Kyseessä ei tällä kertaa ollut lentsikka vaan 2-paikkainen pienoisauto, samanlainen kuin Leevin ensimmäinen aikanaan. Hurjan hieno laite päristeltiin paikalle ja rekisteritunnuskin oli osunut kohdalleen.
Muutakin ohjelmaa oli. Kuumailmapalloa viriteltiin ja puheen loppuvaiheessa kentälle pyyhälsi Pitts Special OH-XPA. Ihmettelin myöhemmin juhlatilassa lentäjä Nikkaselle, että olen itse nähnyt tuon saman koneen 1. kerran jo 1978. Mukava pieni taitolentonäytös!
Kentälle saapui jatkuvasti koneita. Yksi hellikopteri halusi parkkeerata aivan eturiviin. En olisi osunut kyllä osumatta tuohon bensatankkiin.
Aikaisen aamulähdön nälkä alkoi jo kurnia ja sisältä löytyi hyvää soppaa. Aarolle se ei tosin kelvannut, koska tarjolla oli myös pullaa! Tämä osoittautui hetken päästä virheeksi..
Jutustelimme ja viihdyimme vielä hetken kentällä. Kuvattelin laskeutujia ym. kun Aaro treenasi
Konevaraus, matka ja toive maukkaasta ranskalaisperuna-ateriasta (Aarolle) Räyskälässä ajoivat meidät taas matkaan. Vampulan kenttä on kyllä sikasiisti!
Etelä-Suomi on nätti. Ajelimme kohti Räyskälää. Hiljaista vähän oli, kuumaa, aurinkoa...ja sitten yhtäkkiä - "iskä, mulla on paha olo".
Räyskälään oli enää vartti matkaa, mutta ei voinut mitään. Lupasin juuri laskeutua Forssaan (04/22 - 820 x 32 m - asfalttia) kun pussi alkoi täytyä pullasta ja suklaasta. Harmin paikka, koskaan aiemmin ei ole ollut edes pahaa oloa. Onnea sinänsä, että oli pussi ja turvaistuin, kone säilyi puhtaana. Laskeuduin 04:lle ja rullasin kentän päähän. Pikapesu pahimmista sattumista Forssan kentän ojissa ja uikkarit jalkaan - onneksi olimme varautuneet. Soitin samalla plaanin Malmille Räyskälästä, koska en halunnut siellä päässä joutua missään nimessä holdingiin.
Räyskälässä oli käytössä kiitotie 12 ja jono odotti kelin alkamista (12L/30R - 1270 x 18 m - asfalttia). Pikapysähdyksessä hain lisää pusseja ja join yhden kokiksen. Osa lentäjistä oli jo luopunut toivosta ja ryhtynyt tekemään keliä terassilla. Koneelle palatessa Aaro jo melkein nukkuikin. Vanhana purjelentäjänä ja pääsin kiilaamaan hyppykoneen ja hinausyhdistelmän välistä taivaalle kohti Malmia.
Aaro heräsi Espoossa kun matkaa oli jäljellä enää minuutteja. Meren päällä oli yllättävän voimakas tuuli verrattuna maahan, ja pääsimme Nokkaan muutaman minuutin myöhässä.
Rannassa oli uimareita (Länsisatama).
Voisinkin vielä toistaa lähtötervehdykseni: "Kiitos Leevi hyvistä juhlista mutta varsinkin lentokentästä!"
Ilmailu pitää nuorena. Sen huomasin taas kerran.
Lähetä kommentti