23.56
Perjantaiaamu oli Kuhmossa hieman tuulisempi kuin torstai. Matkalla lentokentälle esittäytyi tietenkin Kuhmon merkkieläin metsäpeura.
Lentämäänhän tänne nyt oli tultu eikä merkkieläimiä katsomaan. Hienon näköisiähän ne merkkieläimet ja maisemat kyllä maastakin olivat.
Kentällä tuulen lähes suora puhallus kiitotien suuntaan ei huolettanut. Kentällä rakennettiin hallia kovaa tahtia, anturamuotteja naputeltiin kasaan.
Lennätin vielä pari kiinnostunutta tulevaa lentäjää kevyessä kenttätuulessa ja vastaanotto oli myönteinen. Maisemat ovat Kuhmossa kovin vihreitä eikä puu ainakaan lopu kesken - kuten yksi kaveri sanoi, metsä kasvaa 7 päivää viikossa ja sitä hakataan vain 5 päivää viikossa!
Kohisevaa metsänkasvua
Vähän ennen puoltapäivää oli aika lähteä matkaan kohti koti-Stadia. Ensimmäinen legi kohti Rautavaaraa alkoi taas suon ja metsän merkeissä. Ei kiintopisteitä. Hyvin pian lähdön jälkeen piti jo huhuilla Kuopion tornia: MIL CTA eli sotilaslennonjohtoalue lähestyi. Kuopion tutka 130.600 oli äänessä mutta minun kutsuani ei kuultu tai lennonjohtajalla oli tauko. Torni 120.150 sen sijaan vastasi ja taas oli etelän pojalla ihmettelyn paikka: selvitys MIL CTA:lle tuosta vaan normaalilla radioplaanilla, ilman kuittailuja kirjallisista suunnitelmista. Höh.
Lähestyessämme Rautavaaraa sain Matilta ensimmäisiä vinkkejä lentokäsialaani. Hänhän on vanha, kokenut lennonopettaja ja neuvot tulivat tarpeeseen. Kitisinkin vähän että "miksi vasta nyt sanot" kun en ollut itsekään kehdannut kommentteja kysellä.
Laskeutumistapani on purtsikkataustasta johtuen ollut aina aika jyrkkä, täysillä laipoilla alas ja loivennus kentän pintaan. Sinänsähän tapa on aivan toimiva, mutta moottorikoneella sitä nopeutta voi pitää yllä muullakin kuin liukukulmalla - nimittäin moottorilla. Lähdinkin tästä eteenpäin treenaamaan enemmän vedätettyjä laskuja.
Havaitsin myös pienen epätarkkuuden isoille kentille laskeutuessa - tavoitehan pitäisi aina olla saada kone istahtamaan kiitotien keskiviivalle eikä se ihan aina osunut ihan siihen. Tähtäämällä saa keskittymisenkin kohdistettua paremmin siihen laskutapahtumaan.
Saapuessamme Rautavaaralla lentotoiminta oli alkamassa. Kerroimme matkalla kokemistamme hyvistä termiikeistä, ja koneiden siirtely alkoi kiinnostaa. Hallissa oli eilen koottu Trike ja meidän Zephyrimme ylimääräisinä. Vintturi ulos ja alkoi mahtua - Trike nurkkaan ja meidän koneemme saatiin pihalle.
Nyt piti vielä saada se koulukonekin ulos. DG505 on 17 metriä leveä joten hallin aukko oli tällä kertaa aika niukka. Hyvinhän se sieltä lopulta mahtui, vaikka ovia ei saatukaan kokonaan auki.
Kamat koneesta toiseen ja plaania vääntämään. Eurofpl:n avulla syötin plaanin suoraan järjestelmään. Reitti suoraan Rautavaaralta Kuopion TMA:n Naarajärvelle. Kuittaus plaanin lähetyksestä tuli minuutissa ja hyppäsimme rullaamaan lähtöpaikalle. Heti lentoonlähdön jälkeen huutelin lähtöilmoituksen alueelle, mutta jotain pientä häikkää ilmeni. Ensin en saanut kuittausta, toisella kertaa sain mutta ottaessani yhteyttä tutkaan, he kyselivät asiasta uudestaan - ilmoititko alueeseen? "Joo, ja sain kuittauksenkin". No, saman tien tuli selvitys MIL CTA:n ja lähestymisalueen läpi, kiitotien jatkeen yli kohti etelää.
Kuopion selvitykset harjoituslentäjille kertoivat tuuleksi 15 solmua, tosin suoraan kentän (15-33) suuntaisena. Pieksämäen kenttä oli juuri samansuuntainen, hyvä hyvä. Tutka käänsi meidät kesken kaiken tornin jaksolle ja torni lupasikin poistua taajuudelta heti TMA:n rajan ilmoitettuani. Ilmeisesti sotapojilla ei ollut perjantai-iltana enää intoa lennellä. Pieksämäen taajuudelle siis ja seuraavaan artikkeliin!
Lähetä kommentti