0.09
Lasku Naarajärvelle (EFPK, 15-33 740*18m) sujui normaalisti navakkaan mutta helppoon vastatuuleen. Nälkä kurni joten hyppäsimme heti läheisen parakin portaille syömään eväitä, lohikukkoa ja piirakoita. Sen jälkeen olikin aikaa ja voimaa tutustua paikkaan hieman paremmin.
Pieksämäen seisonta-alueella
Ilmoitustaululla oli uusiakin ilmoituksia! Talkoot 11.6., lapiot ja haravat mukaan - kaikki tervetulleita!
Esitemateriaalia kuvattuna ruokapaikalta
Kentällä oli hiljaista, tuuli vain ujelsi nurkissa. Väistämättä tuli mieleen, että tässä on taas yksi hylätty hieno suomalainen unelmakenttä.
Hallin nurkalla seisoi kuitenkin lupaavan näköisiä putkiloita. Olisikohan täällä sittenkin jotain? Vai miksi täällä muuten talkoita järkättäisiin?
Purjekoneen kuljetusperävaunuja
Kylmä-Kalle vahtii tarkkana
Sotalentojen muistomerkki
Kävelimme hallin taakse tutustumaan alueeseen. Muutama asuntovaunu oli sivummalla ja punainen, hyväkuntoinen mökki näytti olevan lentäjien asuinparakki.
Punainen tupa ja lentokenttä
Tylyn näköinen halli sisälsi iloisia salaisuuksia
Kurkimme hallin jyhkeiden peltiovien välistä sisään. Hallihan oli täynnä purjekoneita! Ja näytti vielä olevan kunnon hinurikin paikalla! Pelko autioitumisesta näytti turhalta.
Pieksämäen hallin nurkalla on vanha lennonjohtotorni
Pieksämäen hallit lienevät sota-aikaista perua. Ovet ovat hillittömän isot ja metsän reunalla seisoo vähän piilossa toinen samanlainen halli. Maalipinta alkaa olla vähän entinen, hallit sinänsä ovat hulppeat ja kenttä on hyvässä kunnossa.
Tästä huolimatta lähdimme matkaan eteenpäin. Vapaata lentoa oli luvassa seuraavaksi Vesivehmaalle.
Matkalla Vesivehmaalle suunnistimme kartan kanssa, Matti arvuutteli paikkakuntia urheiluseurojen nimillä. Joutsan Pommi oli uusi tieto minullekin. Hartolan seuduilla näimme savuavan puskan järven rannalla. Kaarteluista huolimatta ei selvinnyt, oliko kyseessä nuotio vai mistä savu tuli. Pieni se oli ja jätimme sen sinne olemaan. Vähän tuon jälkeen näkyikin isompi savu, joka myöhemmin selvisi olleen Janakkalasta.
Lasku Vesivehmaalle (EFLA, 07-25, 1200*30m ja 18-36, 550*23m) oli kovassa tulessa normaali maavaikutuslilluttelu. Platalla oli paljon koneita, rullasimme jonon jatkoksi.
Lahti-Vesivehmaan seisonta-aluetta.
Hämmennys oli suurehko kun löysimme kentältä oikeasti toimivan kahvilan. Myyjätär oli hyvin ystävällinen ja kantoi jopa väsyneiden lentäjien kahvit pöytään asti.
Vesis-kuppila
Mahtava näköala
Kuppilan pöydästä oli hieno näköala suoraan kentälle. Uusi kalustus ja siisti kokonaisilme ovat kyllä eduksi. Kahvi ja pulla maistuivat, käykää ihmeessä maistamassa.
Ilmailumuseokin on auki viikonloppuisin
Pitkään emme kutenkaan malttaneet odotella matkan jatkoa vaan kömmimme koneelle. Ilmoitus kotiin arvioidusta saapumisajasta ja vyöt kiinni. Odottelimme vielä kun taitolento-JAK lähti rullaamaan kohti kiitotietä ja kiisimme perään.
Vesis-klubi
Paljon koneita
OH-JAK. Lisään videon myöhemmin.
Matkalla kohti Malmia savupilvi Janakkalassa pöllysi aina isompana. Savuvana johti merelle.
Siellä jossain on savupilvi
Malmia lähestyessämme aikataulu vahvistui ja tein radioplaanin. "Kestää pienen hetken...pitää syöttää järjestelmään...kirjallinen plaani on kyllä vahvasti suositeltava..." jne. JIPPII! KOTONA!!
Ongelmanahan näillä hupiretkilennoilla on tuo aikojen arviointi. Jos olisin tehnyt sunnitelman Vesikseltä, olisin joutunut odottamaan lähtöä ehkä pitkäänkin. NOTAM näistä ajoista on tosin vieläkin kovin epäselvä, mutta puolesta tunnista tuntiin. Radioplaani toimii edelleen saapumisessa parhaiten kun tarkkaa aikataulua ei ole.
Kaikesta huolimatta saimme selvityksen juuri ennen Degeriä ja pääsimme lähialueelle. Tuuli oli rannikolla kova ja puuskainen, Malmilla 15G25. Puuskia ei kuitenkaan tullut ja laskeutuminen 27:lle onnistui mainiosti.
Sankarit takaisin Malmilla
Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Monta uutta kenttää ja 9h09min tiimaa. Koneet toimivat hyvin ja sää oli mainio, perämies osasi auttaa sopivasti ja nähtävää ja juteltavaa riitti. Kesälomia ja pidempiä reissuja odotellessa...
Kentällä oli hiljaista, tuuli vain ujelsi nurkissa. Väistämättä tuli mieleen, että tässä on taas yksi hylätty hieno suomalainen unelmakenttä.
Hallin nurkalla seisoi kuitenkin lupaavan näköisiä putkiloita. Olisikohan täällä sittenkin jotain? Vai miksi täällä muuten talkoita järkättäisiin?
Kävelimme hallin taakse tutustumaan alueeseen. Muutama asuntovaunu oli sivummalla ja punainen, hyväkuntoinen mökki näytti olevan lentäjien asuinparakki.
Kurkimme hallin jyhkeiden peltiovien välistä sisään. Hallihan oli täynnä purjekoneita! Ja näytti vielä olevan kunnon hinurikin paikalla! Pelko autioitumisesta näytti turhalta.
Pieksämäen hallit lienevät sota-aikaista perua. Ovet ovat hillittömän isot ja metsän reunalla seisoo vähän piilossa toinen samanlainen halli. Maalipinta alkaa olla vähän entinen, hallit sinänsä ovat hulppeat ja kenttä on hyvässä kunnossa.
Tästä huolimatta lähdimme matkaan eteenpäin. Vapaata lentoa oli luvassa seuraavaksi Vesivehmaalle.
Pieksämäki - nousukiitomme pituus oli kahden oikealla näkyvän poikkiviivan välinen osuus
Lasku Vesivehmaalle (EFLA, 07-25, 1200*30m ja 18-36, 550*23m) oli kovassa tulessa normaali maavaikutuslilluttelu. Platalla oli paljon koneita, rullasimme jonon jatkoksi.
Hämmennys oli suurehko kun löysimme kentältä oikeasti toimivan kahvilan. Myyjätär oli hyvin ystävällinen ja kantoi jopa väsyneiden lentäjien kahvit pöytään asti.
Kuppilan pöydästä oli hieno näköala suoraan kentälle. Uusi kalustus ja siisti kokonaisilme ovat kyllä eduksi. Kahvi ja pulla maistuivat, käykää ihmeessä maistamassa.
Pitkään emme kutenkaan malttaneet odotella matkan jatkoa vaan kömmimme koneelle. Ilmoitus kotiin arvioidusta saapumisajasta ja vyöt kiinni. Odottelimme vielä kun taitolento-JAK lähti rullaamaan kohti kiitotietä ja kiisimme perään.
Matkalla kohti Malmia savupilvi Janakkalassa pöllysi aina isompana. Savuvana johti merelle.
Malmia lähestyessämme aikataulu vahvistui ja tein radioplaanin. "Kestää pienen hetken...pitää syöttää järjestelmään...kirjallinen plaani on kyllä vahvasti suositeltava..." jne. JIPPII! KOTONA!!
Ongelmanahan näillä hupiretkilennoilla on tuo aikojen arviointi. Jos olisin tehnyt sunnitelman Vesikseltä, olisin joutunut odottamaan lähtöä ehkä pitkäänkin. NOTAM näistä ajoista on tosin vieläkin kovin epäselvä, mutta puolesta tunnista tuntiin. Radioplaani toimii edelleen saapumisessa parhaiten kun tarkkaa aikataulua ei ole.
Kaikesta huolimatta saimme selvityksen juuri ennen Degeriä ja pääsimme lähialueelle. Tuuli oli rannikolla kova ja puuskainen, Malmilla 15G25. Puuskia ei kuitenkaan tullut ja laskeutuminen 27:lle onnistui mainiosti.
Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Monta uutta kenttää ja 9h09min tiimaa. Koneet toimivat hyvin ja sää oli mainio, perämies osasi auttaa sopivasti ja nähtävää ja juteltavaa riitti. Kesälomia ja pidempiä reissuja odotellessa...
Lähetä kommentti