1.19
Kävimme Aaron kanssa grobeilemassa TMA:ta ympäri HyIK-valokuvakilpailun kunniaksi. Matkalla tuli taas mieleen ikuisuuskysymys - mopu vai ultra? Harrastelentäjähän saa käytännössä molemmat lupakirjat samalla. Vertailen tässä lähinnä Grobia ja Zephyriä, molemmat alatasoja ja molemmilla olen lentänyt jonkin verran.
Tankkauspaikalla päälle osui pieni sadekuuro
Tankkasimme koneen Hyvinkään uudesta autobensatankista. Grobin tankki vetää n. 90 litraa mutta on aika tarkka tankkausasennon suhteen. Moottori on Grobin oma Porsche-pohjainen vekotin, mutta se on muunnettu sopimaan autobensakäyttöön. Hyötykuormaa kone sallii n. 200 kg joten tankin voisi tällä matkustajakuormalla täyttää vaikka täyteen. Tämähän on se ultrien suurin haaste - miten saada tarpeeksi bensaa mukaan pidemmille lennoille kahdestaan.
Sateen jälkeen päästään liikkeelle. Reittitarkastelua.
Sade kaikkosi vartissa, vettä ei viitsinyt päästää tankkiin. Grobiin kiivetään tasoa pitkin. Kävelyalue on toki paljon isompi kuin esim. Zephyrissä. Yhtä vaikea molempiin on kuitenkin kiivetä - tai helppo. Aiemmin hieman navakahko sivutuuli tyyntyi täysin, joten lentoonlähtö oli mukavan helppo ja tasainen.
Huomio huomio!
Ojajärvi ja kesäpaikkamme Kyöstilä
Ultran jälkeen mopu tuntuu aina laiskalta nousussa. Teho-paino-suhde on jotain aivan toista - 80 hv / 472,5 kg vs. 92 hv / 850 kg. Säätöpotkurilla nousu nyt on kuitenkin turvallista ja riittävän tehokasta, n. 3 metriä sekunnissa. Zephyr nousee parhaimmillaan jopa 5 m/s.
Tummia pilviä
Matkalla kohti Räyskälää lensimme Hyvinkään ylittäneen sadekuuron läpi. Sade ei vaikuta B-Grobiin (Grob 109B) juuri mitenkään, putsaantupahan siivet. Sama juttu pätee ultrista ainakin Zephyriin, riippuu lähinnä konetyypistä. Grobissa oli pientä välystä perämiehen ovitiivisteessä ja muutama tippa tuli housuille - ulkopuolelta.
Kohti aurinkoa!
Matkalento Hyvinkäältä Räyskälään kesti 20 minuuttia. Räyskälässä oli käytössä kiitotie 08 joista Right oli varattu oikeille purtsikoille, motoristit saivat tähtäillä Leftille. Ko. kiitotie on kapea ja vaatii laskussa ja rullauksessa tarkkuutta. Tässä Grob on selvästi hankalampi kuin oikeastaan mikään ultra: kannuskone, raskas, iso sivuperäsin = herkkä sivutuulelle. Toisaalta, tehokkaat päätelineen varvasjarrut ovat hyvät, kunhan niihin totuttelee.
Nurtsille parkkiin
Rullauksessa Grob on selvästi painavampi ja hitaampi käsitellä kuin ultrat. Kannuksen tuoma mauste vaatii ennakointia ja tarkkuutta. Moottorin koppa estää näkyvyyttä eteen ja kurottelemaan joutuu.
Noilla kun ehtisi taas joskus...
Vauhtihirmu!
Räyskälässä sade ei ollut vielä viilentänyt seutua vaan oli tukalan kuuma. Jyri oli jättänyt kauniin Mondeonsa ilahduttamaan seutua häipyen purjelentämään. Aika hiljaista oli, muutama hinaus silloin tällöin.
Grob sivusta
Grob takaviistosta
Grob takaa
Grobin siivet ovat pitkät. Ne ovat tosiaankin pitkät. 17-metrisenä parkkipaikkakin on joskus hankala löytää. Räyskälässä onneksi tilaa riittää, mutta ultran 11 metriä mahtuvat joka paikkaan paljon paremmin. Ei se kyllä haittaa, lentokentät ovat tyypillisesti avaria. Räyskälän varustetaso on vieläpä mainio perhelentäjillekin!
Trampoliini verryttää näppärästi legien välillä
Ravinto on tärkeää, vaikkapa vähän huonompikin sellainen. "TOSI HYVÄÄ!"
Jatkoimme Räyskälästä kohti Malmia. Lentoonlähtö 08L:ltä vaati hetken puliveivausta, kun jotain 2-paikkaista piti siirtää kiitotien päässä Grobin tieltä. Lentoonlähtö oli mukavan haastava, kun kiitoteiden risteyksessä tuulen suunta kääntyi suoraan sivuun - jännä pyörre, kiitokset kahdesta tuulipussista. Ilmassa kone on kuitenkin hyvin rauhallinen ultriinkin verrattuna, eikä käsittely ole hankalaa.
Nousukierre kohti Malmia
Malmin suuntaan lähdettiinkin 40 minuutin matkalennolle kiihdytellen. Ultrahan kiihdytetään rysäyttämällä kaasukahva eteen ja sehän menee. Grobilla homma toimii hieman toisella tavalla.
Grob menee matkaa 180-190 km/h jos oikein onnistaa
Matkalentokorkeuden saavuttaa parhaiten nousemalla potkuri nousukulmilla sopivasti ylös asti. Potkurin kulmat vaihdetaan n. 120 km/h pieni veto päällä - 2200-2300 rpm - jolloin potkuri jää matka-asentoon. Tarkistus on helppoa, jos kierrokset eivät enää nouse ärhäkkäästi, vaihto onnistui.
Matkakulmilla kone ei enää kiihdy kovin hyvin, joten matkalentonopeus pitää hakea työntämällä kone liukuun. Tämä saattaa vaatia pientä houkuttelua, kun moottori pitää saada kiertämään sen verran että kone säilyttää korkeuden. Vaikeampi ja pidempi selittää kuin tehdä, kuvassakin mennään ilmanopeutta 190 km/h ja maassa jopa 202 km/h.
Tarvitsetko neuvoja?
Grobin ohjaamo on tosi tilava. Isokin mies mahtuu sinne mukavasti, samoin pieni. Aarolla oli tällä keikalla korokeistuin joten uloskin näkyi. Ultrien ohjaamojen varustus taas on useimmiten modernimpi kuin tämän vanhan Grobin yksinkertaisesti siksi, että ultrat ovat yleensä uudempia. Grob on valmistettu 1984 eikä ohjaamoon ole tehty suurempia muutoksia, mustavalkoinen GPS on toki toimiva ja perustmittarit ihan ok mutta uudenaikaiset radiot, transponderit ym. ovat useimmiten ultrissa vakiona.
Leveätkin hartiat mahtuvat kolisematta koneeseen
Istuimia voi Grobissa säätää paremmin kuin Zephyrissä. Selkänojan kallistussäätö on ruuvattava portaaton ja polkimet saa vaikka lennonkin aikana säädettyä kohdilleen. Penkit ovat hyvin muotoillut ja mukavat, jotenkin tulee 99-Saabin penkit mieleen. Tässä ne kuitenkin ovat kevet. Ultrissa näkee usein tyynypenkkejä, tosin muovikuppejakin on ollut joissain. Tilaa on joka tapauksessa Grobissa enemmän kuin ultrissa yleensä.
Jotkin veneilykisat, toivottavasti eivät uponneet
Saavuimme Nummelan kautta Espoon rantsuun, jossa hirvittävä lauma purjeveneitä lähinnä lillui paikallaan. Liekö ollut jokin kisa menossa?
Grobin nousuominaisuuksien takia emme menneet kovin alas. Tämä on ultralla paljon helpompaa ja ketterämpää ja moottorin konstruktiosta johtuen myös turvallisempaa. Tosin lentopäivänä oli niin kuuma, ettei esilämmitystä tarvinnut käyttää liukujen aikana lainkaan.
Cafe Carusel
Lensimme Caruselin ja Mattolaiturin ohi kohti Malmia. Tässä vaiheessa tulimme jo alemmas laskua valmistellen.
Mattolaituri
Viking-postikortti
Malmilla oli liikennettä jonkin verrankin ja laskukierrokseen sattui samaan aikaan jokin näkymätön Cessna. Kierreltyäni ja kyseltyäni havaitsin koneen kauempana kierroksessa ja lähdin perään. Cessna laski 09:lle niin, että rullasi lopulta jopa Foxtrotiin asti poistumaan kiitotieltä. Grobilla laskun voi tehdä purjekonetapaan lentojarruilla ja lähestyminen voi olla lyhyt ja jyrkkä. Kone oli kävelyvauhdissa jo kiitoteiden risteyksessä ja rullasimme asematasolle ottamaan turistikuvia.
Grob Malmilla
Pyöreän edessä
Feelings...nothing more than flying...
Perämiehen lentoaika tuli tässä vaiheessa täyteen, ja Marika haki Aaron kotiin kesken matkan. Kävimme vielä tutustumassa koneeseen hieman tarkemmin
Kuljettaja saapui hakemaan perämiehen kotiin
Dynamic duo? Ei kun Grob duo!
Kone piti vielä palauttaa Hyvinkäälle. Kävin kuitenkin ensin palauttamassa unohtuneen MILK-luottokortin hallille. Siellä olikin Saarisen Karin Pipistrel Sinus, joka on ultrakevyt moottoripurjelentokone. Konstruktiona kone on n. 30 vuotta Grobia uudempi, ja ero näkyy sekä ohjaamovarustuksessa että rakenteissa.
Sinus pesussa
Rullatessa 09:n lähtöpaikalle pitkä siipi muistutti taas itsestään hipaisemalla kiitotien opastaulua. Alataso vaappui rullatessa sen verran, että liukupala hipaisi itseensä keltaista maalia. Rullatessa saa olla tarkka.
Ilta-aurinkoa
Matka Hyvinkäälle oli tasainen ja helppo kuumassa illassa. Grobi lentää kyllä paljon vakaammin kuin mikään ultra, täytyhän sen painon näkyäkin jossain.
Kello oli jo yli 21 ja katselin peilityyniä lampia. Päätin, että tsekkaan pari nättiä tarkemmin paluumatkalla.
Nikkilän kirkko paistattelee.
EFHV iltasella
Hyvinkään sääkin oli tyyni ja kentällä kiilteli enää muutama lammikko päivän sateen jäljiltä. Päätin kokeilla tällä kertaa ns. moottorikonelaskua: lentojarrut lukitaan puoliväliin ja liukukulmaa säädetään moottorin avulla. Laskeutuminen oli jopa helpompaa kuin purjekonelaskuna ja muistutti kovasti laippalaskua ultralla. Molempi parempi kuitenkin.
Kenttä, tyyntä, hiljaista...
Perillä Hyvinkäällä
Perillä pääsin vielä vaihtamaan pari sanaa Jonaksen kanssa. Hän oli odottamassa konetta & opettajaa vielä koululennolle.
Ohjaamo on tilava
Moottoritila näyttää ainakin kuplamiehistä tutulta
Säätöpotkuri on jo hieman kulunut
Grob edestä!
Kone lähti siis jatkamaan urakkaansa kohta laskun jälkeen.
Polttoainetta laite kuluttaa n. 15 litraa tunnissa eli käytännössä saman kuin ultratkin. Tyyppihyväksyttynä Grobilla voi lentää vaikkapa työmatkoja vakuutusyhtiönkin hyväksymänä. Huollot ovat harrastehuoltajille sallittuja ja aika helppojakin. Näissä ei liene eroja ultriin nähden, Grobia huolletaan vähän tiheämmin. Hintatasokin on kerhoissa sama, tällä hetkellä lentotunti maksaa minulle molemmilla 70 euroa / tunti.
Molemmilla konetyypeillä on siis sijansa ja varsinkin jos ennustettu LAPL ilmestyy joskus mopumiehiä suosivana, voi lupakirjan hankkimista kyllä suositella.Itse lensin ensin MGPL:n ja sitten UPL:n joista jälkimmäinen kesti 3h17 min eli muutaman koululennon ja tarkkarin.
Koska näiden välillä on niin hankala valita, päädyn tässäkin suosittelemaan näiden lentomuotojen lisäksi kaikille sitä ihan oikeaa purjelentoa!
He eivät lepää koskaan...
Håku lähti lennättämään Jonasta ja minä lähdin kohti kotia. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että en minä mitään lampia voi paluumatkalla katsella, minähän tulin kentälle autolla enkä lentäen kuten normaalisti. Voi pettymysten pettymys...no, kotiin pääsi näinkin.
Boring
Tankkasimme koneen Hyvinkään uudesta autobensatankista. Grobin tankki vetää n. 90 litraa mutta on aika tarkka tankkausasennon suhteen. Moottori on Grobin oma Porsche-pohjainen vekotin, mutta se on muunnettu sopimaan autobensakäyttöön. Hyötykuormaa kone sallii n. 200 kg joten tankin voisi tällä matkustajakuormalla täyttää vaikka täyteen. Tämähän on se ultrien suurin haaste - miten saada tarpeeksi bensaa mukaan pidemmille lennoille kahdestaan.
Sade kaikkosi vartissa, vettä ei viitsinyt päästää tankkiin. Grobiin kiivetään tasoa pitkin. Kävelyalue on toki paljon isompi kuin esim. Zephyrissä. Yhtä vaikea molempiin on kuitenkin kiivetä - tai helppo. Aiemmin hieman navakahko sivutuuli tyyntyi täysin, joten lentoonlähtö oli mukavan helppo ja tasainen.
Ultran jälkeen mopu tuntuu aina laiskalta nousussa. Teho-paino-suhde on jotain aivan toista - 80 hv / 472,5 kg vs. 92 hv / 850 kg. Säätöpotkurilla nousu nyt on kuitenkin turvallista ja riittävän tehokasta, n. 3 metriä sekunnissa. Zephyr nousee parhaimmillaan jopa 5 m/s.
Matkalla kohti Räyskälää lensimme Hyvinkään ylittäneen sadekuuron läpi. Sade ei vaikuta B-Grobiin (Grob 109B) juuri mitenkään, putsaantupahan siivet. Sama juttu pätee ultrista ainakin Zephyriin, riippuu lähinnä konetyypistä. Grobissa oli pientä välystä perämiehen ovitiivisteessä ja muutama tippa tuli housuille - ulkopuolelta.
Matkalento Hyvinkäältä Räyskälään kesti 20 minuuttia. Räyskälässä oli käytössä kiitotie 08 joista Right oli varattu oikeille purtsikoille, motoristit saivat tähtäillä Leftille. Ko. kiitotie on kapea ja vaatii laskussa ja rullauksessa tarkkuutta. Tässä Grob on selvästi hankalampi kuin oikeastaan mikään ultra: kannuskone, raskas, iso sivuperäsin = herkkä sivutuulelle. Toisaalta, tehokkaat päätelineen varvasjarrut ovat hyvät, kunhan niihin totuttelee.
Rullauksessa Grob on selvästi painavampi ja hitaampi käsitellä kuin ultrat. Kannuksen tuoma mauste vaatii ennakointia ja tarkkuutta. Moottorin koppa estää näkyvyyttä eteen ja kurottelemaan joutuu.
Räyskälässä sade ei ollut vielä viilentänyt seutua vaan oli tukalan kuuma. Jyri oli jättänyt kauniin Mondeonsa ilahduttamaan seutua häipyen purjelentämään. Aika hiljaista oli, muutama hinaus silloin tällöin.
I'd rather be gliding
Grobin siivet ovat pitkät. Ne ovat tosiaankin pitkät. 17-metrisenä parkkipaikkakin on joskus hankala löytää. Räyskälässä onneksi tilaa riittää, mutta ultran 11 metriä mahtuvat joka paikkaan paljon paremmin. Ei se kyllä haittaa, lentokentät ovat tyypillisesti avaria. Räyskälän varustetaso on vieläpä mainio perhelentäjillekin!
Jatkoimme Räyskälästä kohti Malmia. Lentoonlähtö 08L:ltä vaati hetken puliveivausta, kun jotain 2-paikkaista piti siirtää kiitotien päässä Grobin tieltä. Lentoonlähtö oli mukavan haastava, kun kiitoteiden risteyksessä tuulen suunta kääntyi suoraan sivuun - jännä pyörre, kiitokset kahdesta tuulipussista. Ilmassa kone on kuitenkin hyvin rauhallinen ultriinkin verrattuna, eikä käsittely ole hankalaa.
Malmin suuntaan lähdettiinkin 40 minuutin matkalennolle kiihdytellen. Ultrahan kiihdytetään rysäyttämällä kaasukahva eteen ja sehän menee. Grobilla homma toimii hieman toisella tavalla.
Matkalentokorkeuden saavuttaa parhaiten nousemalla potkuri nousukulmilla sopivasti ylös asti. Potkurin kulmat vaihdetaan n. 120 km/h pieni veto päällä - 2200-2300 rpm - jolloin potkuri jää matka-asentoon. Tarkistus on helppoa, jos kierrokset eivät enää nouse ärhäkkäästi, vaihto onnistui.
Matkakulmilla kone ei enää kiihdy kovin hyvin, joten matkalentonopeus pitää hakea työntämällä kone liukuun. Tämä saattaa vaatia pientä houkuttelua, kun moottori pitää saada kiertämään sen verran että kone säilyttää korkeuden. Vaikeampi ja pidempi selittää kuin tehdä, kuvassakin mennään ilmanopeutta 190 km/h ja maassa jopa 202 km/h.
Grobin ohjaamo on tosi tilava. Isokin mies mahtuu sinne mukavasti, samoin pieni. Aarolla oli tällä keikalla korokeistuin joten uloskin näkyi. Ultrien ohjaamojen varustus taas on useimmiten modernimpi kuin tämän vanhan Grobin yksinkertaisesti siksi, että ultrat ovat yleensä uudempia. Grob on valmistettu 1984 eikä ohjaamoon ole tehty suurempia muutoksia, mustavalkoinen GPS on toki toimiva ja perustmittarit ihan ok mutta uudenaikaiset radiot, transponderit ym. ovat useimmiten ultrissa vakiona.
Istuimia voi Grobissa säätää paremmin kuin Zephyrissä. Selkänojan kallistussäätö on ruuvattava portaaton ja polkimet saa vaikka lennonkin aikana säädettyä kohdilleen. Penkit ovat hyvin muotoillut ja mukavat, jotenkin tulee 99-Saabin penkit mieleen. Tässä ne kuitenkin ovat kevet. Ultrissa näkee usein tyynypenkkejä, tosin muovikuppejakin on ollut joissain. Tilaa on joka tapauksessa Grobissa enemmän kuin ultrissa yleensä.
Saavuimme Nummelan kautta Espoon rantsuun, jossa hirvittävä lauma purjeveneitä lähinnä lillui paikallaan. Liekö ollut jokin kisa menossa?
Grobin nousuominaisuuksien takia emme menneet kovin alas. Tämä on ultralla paljon helpompaa ja ketterämpää ja moottorin konstruktiosta johtuen myös turvallisempaa. Tosin lentopäivänä oli niin kuuma, ettei esilämmitystä tarvinnut käyttää liukujen aikana lainkaan.
Lensimme Caruselin ja Mattolaiturin ohi kohti Malmia. Tässä vaiheessa tulimme jo alemmas laskua valmistellen.
Malmilla oli liikennettä jonkin verrankin ja laskukierrokseen sattui samaan aikaan jokin näkymätön Cessna. Kierreltyäni ja kyseltyäni havaitsin koneen kauempana kierroksessa ja lähdin perään. Cessna laski 09:lle niin, että rullasi lopulta jopa Foxtrotiin asti poistumaan kiitotieltä. Grobilla laskun voi tehdä purjekonetapaan lentojarruilla ja lähestyminen voi olla lyhyt ja jyrkkä. Kone oli kävelyvauhdissa jo kiitoteiden risteyksessä ja rullasimme asematasolle ottamaan turistikuvia.
Perämiehen lentoaika tuli tässä vaiheessa täyteen, ja Marika haki Aaron kotiin kesken matkan. Kävimme vielä tutustumassa koneeseen hieman tarkemmin
Kone piti vielä palauttaa Hyvinkäälle. Kävin kuitenkin ensin palauttamassa unohtuneen MILK-luottokortin hallille. Siellä olikin Saarisen Karin Pipistrel Sinus, joka on ultrakevyt moottoripurjelentokone. Konstruktiona kone on n. 30 vuotta Grobia uudempi, ja ero näkyy sekä ohjaamovarustuksessa että rakenteissa.
Rullatessa 09:n lähtöpaikalle pitkä siipi muistutti taas itsestään hipaisemalla kiitotien opastaulua. Alataso vaappui rullatessa sen verran, että liukupala hipaisi itseensä keltaista maalia. Rullatessa saa olla tarkka.
Matka Hyvinkäälle oli tasainen ja helppo kuumassa illassa. Grobi lentää kyllä paljon vakaammin kuin mikään ultra, täytyhän sen painon näkyäkin jossain.
Kello oli jo yli 21 ja katselin peilityyniä lampia. Päätin, että tsekkaan pari nättiä tarkemmin paluumatkalla.
Hyvinkään sääkin oli tyyni ja kentällä kiilteli enää muutama lammikko päivän sateen jäljiltä. Päätin kokeilla tällä kertaa ns. moottorikonelaskua: lentojarrut lukitaan puoliväliin ja liukukulmaa säädetään moottorin avulla. Laskeutuminen oli jopa helpompaa kuin purjekonelaskuna ja muistutti kovasti laippalaskua ultralla. Molempi parempi kuitenkin.
Perillä pääsin vielä vaihtamaan pari sanaa Jonaksen kanssa. Hän oli odottamassa konetta & opettajaa vielä koululennolle.
Kone lähti siis jatkamaan urakkaansa kohta laskun jälkeen.
Polttoainetta laite kuluttaa n. 15 litraa tunnissa eli käytännössä saman kuin ultratkin. Tyyppihyväksyttynä Grobilla voi lentää vaikkapa työmatkoja vakuutusyhtiönkin hyväksymänä. Huollot ovat harrastehuoltajille sallittuja ja aika helppojakin. Näissä ei liene eroja ultriin nähden, Grobia huolletaan vähän tiheämmin. Hintatasokin on kerhoissa sama, tällä hetkellä lentotunti maksaa minulle molemmilla 70 euroa / tunti.
Molemmilla konetyypeillä on siis sijansa ja varsinkin jos ennustettu LAPL ilmestyy joskus mopumiehiä suosivana, voi lupakirjan hankkimista kyllä suositella.Itse lensin ensin MGPL:n ja sitten UPL:n joista jälkimmäinen kesti 3h17 min eli muutaman koululennon ja tarkkarin.
Koska näiden välillä on niin hankala valita, päädyn tässäkin suosittelemaan näiden lentomuotojen lisäksi kaikille sitä ihan oikeaa purjelentoa!
Håku lähti lennättämään Jonasta ja minä lähdin kohti kotia. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että en minä mitään lampia voi paluumatkalla katsella, minähän tulin kentälle autolla enkä lentäen kuten normaalisti. Voi pettymysten pettymys...no, kotiin pääsi näinkin.
Lähetä kommentti