16.46
Jatkoimme Punkaharjulta kohti Kiteetä. Radiosta oli kuulunut jo aiemmin Kiteen liikenneilmoituksia, taajuushan on sama 123.40. Tuuli pyöri tai oli tyyntä, sillä molemmat kentän päät 19-01 olivat ilmoitusten mukaan satunnaisesti käytössä.
Matka kesti sen parikymmentä minuutia eikä mitään ihmeellistä ilmennyt, maisemat olivat kauniita kuin vallitseva kesäinen sää. Ihmettelimme porukassa Puhoksen ison sahan rannassa olleita kahta rahtilaivaa. Mitähän ihmen kautta ne oikein pääsivät ja minne?
Häh, laivoja keskellä manner-Suomea? Jokin reitti kanavalle varmaan on sitten täältäkin.
Kiteelle (01-19, 1500*30m) saavuimme myötätuuleen 19, purjekonetta vintattiin sieltä päästä. Jännittävä lasku yleisön eteen sujui sen verran näppärästi, että pääsimme rullaamaan suoraan seisonta-alueelle.
Kiteen Fly-In-keskuksen ravintola
Kiteellä vastaanotto oli lämmin, tervetulotoivotusten jälkeen meidät ohjattiin lohisoppateltalle. Soppatykki olikin vielä puolillaan ja piirakoita ja juomia löytyi riittoisasti. Ruoka tulikin tarpeeseen, nälkä oli jo hetken kurninut retkeläisten vatsoja.
Näkymä ruokapaikalta platalle.
Nami nami lohisoppaa ja karjalanpiirakoita.
Kentällä oli käyntimme aikana kymmenkunta konetta. Helmenä esiteltiin Joensuun Ilmailukerhon uutta Katanaa OH-JIK. Yhdennäköisyys Zephyrin kanssa oli huomattava, vaikka Katana onkin "peltikone".
Katana OH-JIK
Zephyr OH-U635. Sauli Vuori kuvailee konetta, kävin avaamassa kabiininkin että varustelu tuli ikuistettua.
Kiteen komentokeskus
Kentällä tulikin vastaan monta netti- ja muuten vaan tuttua. Keskustelimme polttoainetilanteesta kentillä sekä nettiteorioiden toimivudesta JIK-aktiivi Tero Sinkkosen kanssa. Sauli oli tosiaan kuvailemassa ja lyhyesti ehdimme nähdä toistemme naamat, Kimasen Tapsa purjelennätteli niin ahkerasti ettei käyntimme aikana ehtinyt platalle katsomaan kulkupeliämme.
Kappas, vanha tuttu!
Kabiini antaa varpaillekin aurinkoa
Kentällä oli muiden koneiden seassa vanha kunnon DG-300, jolla olimme Tapsan kanssa Kebnekaisella keväällä 2007. Kabiini on erikoisen hieno ulottuen ohjaamon etuosaan asti. Varpaita siellä korkealla paleli silti, kun aurinko ei päässyt paistamaan yläpilven läpi huopakumppareihin.
Muitakin koneita platalla oli eri puolilta Karjalaa ja Suomea, tavallisempia ja erikoisempia.
Piipperö OH-PIJ
Purtsikkaa kasataan
Kannukset kunniaan! Champion 7ECA OH-CIC
Bellanca.
Tässä vaiheessa suunnittelimme sitten loppureittiä. Sää näytti ennusteista huolimatta sallivan matkan jatkumisen perille Kuhmoon asti. Tästä vierailusta oli ollut alustavasti puhetta KuIK:n puheenjohtaja Pekka Pääkkösen kanssa. Sovimmekin tässä vaiheessa, että haemme Rautavaaralta Kuhmon uuden Zephyrin ja jatkamme matkaa sillä.
Busy day at the office. AS-K 21 laskun jälkeen, rullaamassa Tuulia.
Hyppäsimme taas koneeseen ja lähdimme rullaamaan kentälle Tuulian perässä. Lähtöä katsellessa 2-paikkainen tuntui melko letkeältä, nousukulma ei ollut ultra-ristikkomainen vaan normaali loiva nousu.
Tuulia jo lähes ilmassa.
Karttaviiva kohdillaan ja GPS säädettynä lähdimme kohti Rautavaaraa, jonne lento näytti kestävän täyden tunnin. Nousuun ja kohti Joensuun TMA:ta - tarina jatkuu taas...
Matka kesti sen parikymmentä minuutia eikä mitään ihmeellistä ilmennyt, maisemat olivat kauniita kuin vallitseva kesäinen sää. Ihmettelimme porukassa Puhoksen ison sahan rannassa olleita kahta rahtilaivaa. Mitähän ihmen kautta ne oikein pääsivät ja minne?
Kiteelle (01-19, 1500*30m) saavuimme myötätuuleen 19, purjekonetta vintattiin sieltä päästä. Jännittävä lasku yleisön eteen sujui sen verran näppärästi, että pääsimme rullaamaan suoraan seisonta-alueelle.
Kiteellä vastaanotto oli lämmin, tervetulotoivotusten jälkeen meidät ohjattiin lohisoppateltalle. Soppatykki olikin vielä puolillaan ja piirakoita ja juomia löytyi riittoisasti. Ruoka tulikin tarpeeseen, nälkä oli jo hetken kurninut retkeläisten vatsoja.
Näkymä ruokapaikalta platalle.
Kentällä oli käyntimme aikana kymmenkunta konetta. Helmenä esiteltiin Joensuun Ilmailukerhon uutta Katanaa OH-JIK. Yhdennäköisyys Zephyrin kanssa oli huomattava, vaikka Katana onkin "peltikone".
Kentällä tulikin vastaan monta netti- ja muuten vaan tuttua. Keskustelimme polttoainetilanteesta kentillä sekä nettiteorioiden toimivudesta JIK-aktiivi Tero Sinkkosen kanssa. Sauli oli tosiaan kuvailemassa ja lyhyesti ehdimme nähdä toistemme naamat, Kimasen Tapsa purjelennätteli niin ahkerasti ettei käyntimme aikana ehtinyt platalle katsomaan kulkupeliämme.
Kentällä oli muiden koneiden seassa vanha kunnon DG-300, jolla olimme Tapsan kanssa Kebnekaisella keväällä 2007. Kabiini on erikoisen hieno ulottuen ohjaamon etuosaan asti. Varpaita siellä korkealla paleli silti, kun aurinko ei päässyt paistamaan yläpilven läpi huopakumppareihin.
Muitakin koneita platalla oli eri puolilta Karjalaa ja Suomea, tavallisempia ja erikoisempia.
Tässä vaiheessa suunnittelimme sitten loppureittiä. Sää näytti ennusteista huolimatta sallivan matkan jatkumisen perille Kuhmoon asti. Tästä vierailusta oli ollut alustavasti puhetta KuIK:n puheenjohtaja Pekka Pääkkösen kanssa. Sovimmekin tässä vaiheessa, että haemme Rautavaaralta Kuhmon uuden Zephyrin ja jatkamme matkaa sillä.
Hyppäsimme taas koneeseen ja lähdimme rullaamaan kentälle Tuulian perässä. Lähtöä katsellessa 2-paikkainen tuntui melko letkeältä, nousukulma ei ollut ultra-ristikkomainen vaan normaali loiva nousu.
Karttaviiva kohdillaan ja GPS säädettynä lähdimme kohti Rautavaaraa, jonne lento näytti kestävän täyden tunnin. Nousuun ja kohti Joensuun TMA:ta - tarina jatkuu taas...
Lähetä kommentti